Koivujärven taulu
Taulu sijaitsee Koivujärven hautausmaalla, Kalliokyläntie 2195. Tauluun on merkitty 21 Koivujärven koulupiirin alueelta vuosien 1939–44 sodissa menehtynyttä sankarivainajaa. Yksi vainajista on asunut Pyhäjärvellä ja yksi Pielavedellä.
TALVI- JA JATKOSODASSA KAATUNEET
Ahonpää Väinö 1.2.1906-4.12.1939
Väinö Ahonpää oli 33-vuotias työmies. Syntymäkoti oli Puutteen talo Koivujärven länsipuolella. Perheeseen kuuluivat vaimo Lyydi Elviira o.s. Kananen ja lapsi Elmo. Talvisodassa korpraali Ahonpään palveluyksikkönä oli Jalkaväkirykmentti 39, Pohjois-Savon rykmentti, jossa hän palveli kiväärimiehenä. Väinö katosi Uomaalla ja hänet julistettiin kuolleeksi 4.12.1939. Hän oli Koivu-järven rintamamiehistä ensimmäisten kaatuneiden jou-kossa. Hänet siunattiin Kiuruveden sankarihautausmaa-han (hautapaikka 60).
Dahlman Väinö Ilmari 13.2.1912-8.8.1941
Väinö Dahlman oli 29-vuotias maanviljelijä. Syntymäkoti oli Kotaniemi Koivujärven länsiosassa, Pienen Koivu-järven puolella, joka kuului vuoteen 1946 saakka Kiuruveden kuntaan, nykyään Pielaveden kuntaan.
Jatkosodassa korpraali Dahlmanin palveluyksikkö oli Sissipataljoona 2. Taistelupaikkoja olivat Laatokan koillis-puoli ja Helylä. Väinö oli aktiivisesti kirjeenvaihdossa kotiväkeen ja oli huolissaan, miten kotona tullaan toi-meen. Koska Väinön veljet olivat myös rintamalla, kotona selviäminen huolestutti. Väinö menehtyi miinaräjähdyk-sessä 8.8.1941 Sortavalan Helylässä. Hänet siunattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 317).
Fäld Kasper 7.8.1908-11.8.1941
Kasper Fäld oli 33-vuotias työmies. Syntymäkoti oli Korpimäki Koivujärven Pihlajamäessä. Vankkaraken-teisena ja riskinä työmiehenä Kasper työskenteli kylän taloissa. Silloinen naapuri Jorma Saastamoinen muistaa poikasena ollessaan, miten Kasper ja Jorma kiusoittelivat toisiansa. Kasperille oli merkattu maastoon noin 60 hehtaarin tila ennen sotaa, jonka hän olisi saanut lunastaa itselleen sodan jälkeen. Kohtalo puuttui kuitenkin suunnitelmiin.
Jääkäri Fäld palveli jatkosodassa Sissipataljoona 2:ssa, Laatokan koillispuolella Helylässä. Kasper kaatui Helylän lentokentällä 11.8.1941. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 239).
Hulanmäki Sulo Ensio 1.4.1918-19.8.1942
Sulo Hulanmäki oli 24-vuotias maatyömies. Hän oli ollut kasvattilapsena Koivujärven Kanalassa. Sotamies Hulan-mäki lähti vapaaehtoisena sotaväkeen. Jatkosodassa palveluyksikkönä oli Erillinen Osasto Pennanen, jossa hän oli kiväärimiehenä. Sulo osallistui Luton suunnan taisteluihin, ja 19.8.1942 kaatui Luton Ivalossa. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hauta-paikka 390).
Kokkonen Nestor 24.6.1900-1.1.1942
Nestor Kokkonen oli 41-vuotias työmies, joka asui Koivujärven Pohjoispään talossa. Sotamies Kokkonen palveli jatkosodassa Vienan heimosoturipataljoonassa patruunankantajana ja konepistoolimiehenä. Taistelu-paikkoja olivat Ylä-Sommee, Honkaniemi, Tammisuo, Kuutamalahti, Nurmasjärvi ja Jyvälahti. Nestor haavoittui 13.10.1941 Nurmasjärvellä ja kaatui 1.1.1942 Jyvälahdessa Uhtualla. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 400).
Kärkkäinen Oskari Eemil 7.5.1913-22.11.1941
Eemil Kärkkäinen oli 27-vuotias työmies. Hän asui Koivu-järvellä äitinsä Tiinan ja isäpuolensa Amos Mykkäsen kanssa. Sotamies Kärkkäinen palveli jatkosodassa 35. Rajakomppaniassa kiväärimiehenä Kiestingin suunnalla. Oskari haavoittui 21.11.1941 Kiestingissä, Lohilahdessa ja menehtyi seuraavana päivänä.
Lukkarinen Sulo Heikki 1.1.1919-7.8.1941
Sulo Lukkarinen oli 22-vuotias maanviljelijä. Syntymäkoti oli Pasalan tila, joka sijaitsee Pihlajamäellä Koivujärven ja Rytkyn rajalla Kiuruveden eteläpäässä. Nuorena miehenä elämän suunta oli vielä hyvinkin hakusessa. Sulo eli normaalia maanvil-jelijäperheen arkea ja silloisten nuorten elämää yhdessä muiden kyläläisten ja lähiseudun ikätovereiden kanssa.
Sotamies Lukkarinen palveli jatkosodassa Jalkaväkiryk-mentti 24:ssä konepistoolimiehenä ja ajomiehenä Karjalan kannaksella. Sulo kaatui 7.8.1941 hyökkäyksen aikana Hiitolassa rintaan tulleisiin luoteihin. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaik-ka 155).
Lukkarinen Toimi Sakari 18.11.1922-8.5.1942
Toimi Lukkarinen oli 19-vuotias maanviljelijä Pihlajamäen Pasalasta, Koivujärven ja Rytkyn rajalta Kiuruveden eteläpäästä. Nuorena miehenä elämän suunta oli vielä hyvinkin hakusessa. Toimi eli maanviljelijäperheen arkea ja silloisten nuorten elämää yhdessä muiden kyläläisten ja lähiseudun ikäkavereiden kanssa.
Jääkäri Lukkarinen palveli jatkosodassa Rajajääkäripatal-joona 6:ssa kiväärimiehenä, Rukajärven suunnalla. Toimi kaatui 8.5.1942 Ontajoella partiomatkalla päähän tulleesta kiväärin luodista. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 350).
Ote pataljoonan sotapäiväkirjasta, jossa kuvataan partio-matkaa:
”7.5.1942 saapui RajaJP 6:lle käsky koota tiedustelupartio. Tehtävänimike oli ’Ozepo’ -niemekkeen miehityksen toteami-nen. Omat kaatuneet rajajääkäri Artovaara, Reino, jääkäri Lukkari, Olavi ja jääkäri Lukkarinen, Toimi 4. joukkueesta sekä jääkäri Partanen, Niilo Pst. joukkueesta, Luutn. E. Karvi-nen. Samana päivänä klo 16.00 lähetettiin liikkeelle 1+13 miehen vahvuinen partio johtajanaan kersantti Korhonen. Partion tehtävänä oli noutaa kentälle aiemmin päivällä jääneiden sotilaiden ruumiit pois.”
Luukkonen Kustaa Aadolf 24.6.1914-17.1.1940
Kustaa, perheen kesken ”Atte”, Luukkonen oli 25-vuotias työmies. Syntymäkoti oli Koivujärven koillispäässä sijait-seva Lahdensivu. Sotamies Luukkonen palveli talvisodas-sa Kevyt Osasto 13:ssa, Laatokan koillispuolella. Atte kaatui Pitkärannan Lotinojalla 17.1.1940, Hänet haudat-tiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 203).
Manninen Eino Ilmari 30.9.1912-20.12.1939
Eino Manninen oli 22-vuotias maanviljelijän poika. Synty-mäkoti oli Turpeela Niinimäessä, Pyhäjärven ja Kiuruve-den rajalla. Hän oli luonteeltaan leikkisä ja lasten kanssa hyvin toimeentuleva. Hän oli savottamies talviaikaan, ja kesäaikaan hän toimi talon normaaleissa viljelytöissä.
Eino suoritti varusmiespalvelun Terijoella. Talvisodassa sotamies Manninen palveli Kevyt Osasto 13:ssa, ja osal-listui taisteluihin Laatokan koillispuolella. Eino kaatui Patakukkulan taistelussa Impilahden kunnassa Ruokojär-ven kylässä 20.12.1939. Hän jäi kentälle, mutta hänet siunattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaik-ka 43).
Manninen Martti Alfred 22.6.1919-15.8.1941
Martti Manninen oli 22-vuotias metsätyömies. Synty-mäkoti oli Turpeela Niinimäessä, Pyhäjärven ja Kiuru-veden rajalla. Hän oli perheetön.
Jatkosodassa sotamies Manninen palveli Jalkaväkiryk-mentti 6:ssa pikakiväärimiehenä. 13.8.1941 hän oli Mertjärven kansakoululla, Viipurin piirin Leningradin alueen Karjalan kannaksella, Laatokan eteläpuolella. Martti haavoittui 14.8. Räisälässä ja menehtyi seu-raavana päivänä 16. Kenttäsairaalassa. Muistitietojen mukaan hän kaatui Sortavalan takaisinvaltauksen aikaan.
Manninen Yrjö Ilmari 17.11.1909-29.10.1941
Yrjö Manninen oli 31-vuotias maanviljelijä Pyhäjärven kirkonkylän Emoniemestä, Kotirannan talosta. Lapsuus-koti oli Ketolan talossa Niinimäessä, tila oli lohkottu Turpee-lasta. Perheeseen kuuluivat puoliso Vieno ja kaksi lasta, Paavo ja Seija. Vanhemmat Alfred ja Vieno Manninen olivat Pyhäsalmesta. Yrjö kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1922-28.
Jatkosodassa ylikersantti Manninen palveli Jääkäripatal-joona 6:n 2. komppaniassa. Taistelupaikkoja olivat Aitto-silta, Tolvajärvi, Ilomantsi, Agläjärvi, Kuukkausjoki, Peurujoki, Melaselkä, Tolvajärvi, Yläjärvi, Aittojoki, Suo-järvi, Ravanmäki, Onkamus, Olkkoila, Ylänenelkanjärvi, Muntjärvi, Karhumäki ja Kontupohja. Hän osallistui partiomatkoihin Stalinin kanavalle saakka. Hänelle myön-nettiin 2. luokan vapaudenmitali. Yrjö kaatui Kontupoh-jassa kiväärin luodin osuessa otsaan. Hänet merkittiin Koivujärven Pro Patria -tauluun, mutta hänet haudattiin Pyhäjärven sankarihautausmaahan (hautapaikka 145).
Mikkonen Otto Reittu 21.7.1920-13.10.1942
Otto Mikkonen oli 22-vuotias maatyömies. Syntymäkoti oli Mäntylä Pienellä Koivujärvellä. Otolla oli viisi sisarta. Hän työskenteli Koivujärven alueella talvella metsätöissä, ja keväällä uitoissa ja Koivujärven taloissa. Sodan aikaan perhe asui Kuoppasaaressa Koivujärvellä.
Jatkosodassa korpraali Mikkonen palveli Jalkaväkiryk-mentti 9:ssä ryhmänjohtajana, taistelupaikkoina Itä-Karjala, Aunus, Syväri ja Osta. Otto kaatui Ostassa 13.10.1942. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihau-tausmaahan (hautapaikka 385).
Nuutinen Eino Oskari 5.1.1914-9.7.1941
Eino Nuutinen oli 27-vuotias työmies. Syntymäkoti oli Nuutila Koivujärven ja Rytkyn rajalla. Sotamies Nuutinen palveli talvisodassa Kevyt Osasto 13:ssa kiväärimiehenä Laatokan koillispuolella. Jatkosodassa joukko-osastona oli Kevyt Osasto 13, jossa hän toimi kiväärimiehenä. Tais-telupaikka oli Repola. Eino kaatui Repolassa 8.9.1941 juoksuhaudan reunalle tupakalle mennessään. Ruumis jäi kentälle tai tuhoutui. Hänet siunattiin Kiuruveden san-karihautausmaahan (hautapaikka 320).
Pulkkinen Albiinus 11.11.1915-12.1.1940
Albinus, perheen kesken ”Atte”, Pulkkinen oli 24-vuotias metsätyömies. Syntymäkoti oli Myllyaho Koivujärven koil-lispäässä. Atte oli lämminhenkinen veli, joka osasi ottaa huomioon muut perheenjäsenet. Hän osti nuoremmalle sisarelleen Eevalle Aapisen ja heillä oli hyvin läheiset välit keskenään. Eeva kirjoitti joka viikko kirjeen Atelle.
Sotamies Pulkkinen palveli talvisodassa Kevyt Osasto 13:sta konekivääritähystäjänä. Taistelupaikkoja olivat Koirinoja, Ruokojärvi, Syskyjärvi ja Pukitsanmäki. Atte kaatui 12.1.1940 Impilahden Pukitsanmäessä. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaik-ka 202).
Eeva muistaa, miten sankarivainajien siunaus täytyi jär-jestää illalla kello kymmenen jälkeen. Perheenjäsenet matkustivat hevosella Koivujärveltä Aten siunaukseen Kiuruvedelle. Myllyahossa ei ollut silloin omaa hevosta, mutta he saivat Rauhaniemestä hevosen lainaksi matkaa varten.
Ruotsalainen Juho 3.5.1921-4.8.1944
Juho Ruotsalainen oli 23-vuotias metsätyömies. Koti oli Iso Toukkala Koivujärven Huttumäessä. Hän oli poika-mies, ulospäin suuntautuva ja luonteeltaan sosiaalinen kansanmies.
Sotamies Ruotsalainen palveli jatkosodassa Jalkaväkiryk-mentti 52:ssa kiväärimiehenä Rukajärven suunnalla. Juho piti yhteyttä perheeseensä kirjoittamalla useasti kenttä-postia, jota on myös jäänyt jälkipolvien luettavaksi. Hän kaatui 4.8.1944 Ontrosenvaarassa sirpaleen osuessa päähän. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautaus-maahan (hautapaikka 369).
Ruotsalainen Viljo Johannes 27.5.1917-1.12.1939
Viljo Ruotsalainen oli 22-vuotias työmies. Syntymäkoti oli Asiaisniemi Koivujärven kylän pohjoispuolella. Viljolla oli yksi sisar Aino, joka jäi asuttamaan Asiaisniemeä. Aino avioitui sodan jälkeen Kalle Saastamoisen kanssa ja heille syntyi kolme lasta.
Jääkäri Ruotsalainen palveli talvisodassa Jalkaväkiryk-mentti 67:ssä kiväärimiehenä. Viljo kaatui 1.12.1939 Kivennavan kirkon läheisyydessä käydyissä taisteluissa. Hän eksyi ryhmästä välillä Lintula-Kivennapa. Ruumis jäi kentälle tai tuhoutui. Hänet haudattiin todennäköisesti muiden kaatuneiden mukana Kivennavan kirkon sankari-hautausmaahan. Venäläiset rikkoivat kaatuneiden muisto-merkit Kivennavalla v. 2022-2023. Viljo oli ensimmäisiä kaatuneita Koivujärven sotilaita. Hänet siunattiin Kiuru-veden sankarihautausmaahan (hautapaikka 415).
Saastamoinen Matti 16.12.1901-10.8.1941
Matti Saastamoinen oli 39-vuotias räätäli. Syntymäkoti oli Länkimäki Koivujärven Pihlajamäessä. Perheettömänä miehenä Matti asusti Länkimäen vinttikamarissa yhdessä veljensä kanssa. Aina asiallisesti ja siististi pukeutuva Matti oli luonteeltaan hyvin isänmaallinen ja suosittu seuramies, joka esiintyi monissa tilaisuuksissa peliman-nina. Hän kävi ompelemassa vaatteita pitkin pitäjää, ja ompeli siniset sarkavaatteet muille Länkimäen lapsille. Matin veljenpoika Jorma muistaa, miten Matti aina yönseutuna korjasi tuvan naulakkoon jätetyt rikkoutu-neet vaatteet. Muita harrastuksia olivat viulun soitto, metsästys ja kalastus.
Talvisodassa korpraali Saastamoisen joukko-osastona oli Jalkaväkirykmentti 39, jossa hän toimi kiväärimiehenä Laatokan koillispuolella. Jatkosodassa hän palveli Sissipa-taljoona 2:ssa ryhmänjohtajana. Taistelupaikkoja olivat Alalampi, Hämekoski, Tohkajoki ja Rytty.
Matti kirjoitti viimeisen kirjeensä kotiin 3.8.1941, sillä hän menehtyi 10.8.1941 Sortavalassa Helylän lentokentällä. Helylässä pataljoonan komentaja antoi hyökkäyskäskyn aukeaan maastoon. Hyökkäyksiä jatkettiin monena perät-täisenä päivänä, mikä johti suuriin miehistötappioihin. Hyök-käystaistelussa Matti sanoi vieruskaverilleen: ”Nyt ampuivat Mattia pahasti.” Länkimäkeen suruviestin toi naapurin Aapeli Fält. Aapeli näytti Matin taskukelloa talon väelle ja kysyi: ”Tiedättekö mikä tämä on?” ”Se on Matin kello”, paikalla olleet totesivat. Matti haudattiin Kiuruveden sankarihautaus-maahan (hautapaikka 275).
Saastamoinen Olli 28.7.1917-20.7.1941
Olli Saastamoinen oli 23-vuotias maanviljelijä. Hänen syntymäkotinsa oli Koivujärven kylän Niemelä. Aliker-santti Saastamoinen palveli jatkosodassa Jalkaväkiryk-mentti 9:ssä kiväärimiehenä. Taistelupaikkoja olivat Laatokan koillispuoli, Jänisjärvi, Sortavala ja Salokylä. Olli menehtyi haavoittuneena 20.7.1941 Sortavalassa, Kirjavalahdessa 22. Sotasairaalassa. Ryhmänjohtajana hän oli lähtenyt ensimmäisenä korsusta ulos, jolloin venäläiset olivat ampuneet. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 269).
Toini Heinosen o.s. Saastamoisen muisto sedästä: Toini ja Inkeri olivat rannalla Niemelässä, kun näkivät Ollin tulevan lomalle rantoja pitkin, kantaen päänsä päällä suurta laatikkoa. Laatikossa oli pyöritettävä kirnu, joka oli tilattu Niemelään ja tullut koululle.
Viimeisessä kirjeessään Fredriikka-äidille Olli kirjoitti, että täällä on kriittinen tilanne ja pyysi lähettämään korppuja ja saippuaa. Hän myös kysyi, mitä Pikku-Toinille kuuluu.
Saastamoinen Urho Olavi 1.4.1914-23.7.1941
Urho Saastamoinen oli 27-vuotias maanviljelijä. Syntymäkoti oli Koivujärven kylän Rauhaniemi. Urho osallistui kotona ollessaan normaaleihin tilan töihin. Hän lähti armeijan palvelukseen vapaaehtoisena.
Talvisodassa sotamies Saastamoinen palveli Jalkaväkiryk-mentti 39:ssä viestimiehenä Laatokan Karjalassa. Jatko-sodassa hän palveli Kevyt Osasto 2:ssa, taistelupaikkoina Repola, Virta ja Lupasalmi. Urho oli vastuullinen sotilas. Hän osallistui vapaaehtoisena viimeiseksi jääneeseen partiomatkaansa Lupasalmen Vitsovaarassa, minne hän kaatui 23.7.1941. Hänet haudattiin Kiuruveden sankari-hautausmaahan (hautapaikka 118).
Perhe kaavaili Urholle tilan isännyyttä sodan jälkeen. Kohtalo kuitenkin muutti suunnitelmia: Urhon kaaduttua isännyys siirtyi Hermanni-isän kuoltua Urhon veljelle Teuvolle.
Saastamoinen Väinö Henrik 23.3.1923-20.8.1944
Väinö Saastamoinen oli 21-vuotias työmies. Syntymäkoti oli Hietaniemen Koivujärvellä. Jatkosodassa sotamies Saastamoinen palveli Jalkaväen koulutuskeskus 15:sta ja Täydennyspataljoona 12:sta konekivääriampujan apulai-sena. Väinö menehtyi 20.8.1944 Hämeenlinnassa 35. Sotasairaalassa. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihau-tausmaahan (hautapaikka 281).
Saimi Jääskeläisen o.s. Saastamoisen muisto veljestä: Väinö oli saanut keuhkokuumeen jo sotaan lähtiessään. Kiuruvedellä oli silloin lääkärinä Karjalainen. Väinö oli luonteeltaan leikkisä ja hän kiusoitteli Saimi-sisartaan. Kotona Väinö veisteli puusta ristejä ja laittoi niitä tuvan hirsien rakoihin ja sanoi: ”Tässä lepää eräs sankari-vainaja”. Hietaniemessä Väinöllä oli viulu, kerran hän kiipesi katolle ja soitti viululla virttä.
Väinöä siirrettiin sotasairaalasta toiseen, viimeksi hän oli Ahveniston keuhkoparantolassa. Saimi pääsi Pekka-isän kanssa sinne käymään. Väinö pyysi katsomaan kaapista säästämänsä viikkorahat ja viemään ne kotiin äidille. Väinön menehdyttyä Tiina-äiti sanoi, ”Ei tarvitse kertoa, minä tiedän jo.” Kesti kauan ennen kuin vainaja tuotiin Kiuruvedelle. Aapo, Niilo ja Saimi olivat isän mukana vastaanottamassa. Pojat varoittivat Saimia, että älä sinä mene katsomaan vainajaa, se oli mennyt niin huonoon kuntoon.
Tapaninen Hiski 17.9.1906-7.8.1941
Hiski Tapaninen oli 34-vuotias maanviljelijä. Syntymäkoti oli Koivujärven Mikkolanmäki. Perheeseen kuuluivat puo-liso Impi o.s. Vertala sekä lapset Raili, Antti, Tuomas ja Pirkko. Hiski oli luonteeltaan päämäärätietoinen, vilkas ja seurallinen kansanmies. Hän kävi seitsemän luokkaa oppikoulua Iisalmessa. Hänellä oli hyvä ja kaunis käsiala, ja ilmeikäs ja tunteellinen ilmaisukyky sotakirjeistä päätellen.
Hiski oli Karjalan kannaksella suojeluskunnan järjes-tämissä linnoitustehtävissä jo vuosi ennen sodan alkamista. Talvisodassa kersantti Tapaninen palveli Jalkaväkirykmentti 39:ssä ryhmänjohtajana ja komp-paniavääpelinä. Taistelupaikkoja olivat Uomaa, Lavajärvi, Ruhtinaanmäki, Pyhäjärvi, Mitro, Nietoja ja Koirinoja. Hän vammautui 6.1.1940 Ruhtinaanmäessä. Jatkoso-dassa hän toimi Kevyt Osasto 2:ssa komppaniavääpelinä. Taistelupaikkoja olivat Repola, Lupasalmi ja Kuutama-lahti. Hiski kaatui ilmapommituksessa 7.8.1941 Kuutama-lahdessa. Kaatumistieto annettiin puhelimella. Väki oli pellolla, ja vaimo sai kaatumisesta tiedon ensimmäisenä. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 75).
Tikkanen Eino Fredrik 10.2.1917-14.2.1940
Eino Tikkanen oli 23-vuotias maanviljelijä. Syntymä-paikka oli Kiuruveden Iso-Sahi, mutta vähän ennen sotaa syyskuussa Eino ehti muuttaa kirjansa Rovaniemelle.
Rakuuna Tikkanen palveli talvisodassa Osasto A Rova-niemen huoltokeskuksessa kiväärimiehenä. Taistelupaik-koja olivat Märkäjärvi, Salmivaara ja Salla. Eino kaatui 14.2.1940 Sallassa Salmivaarassa. Ruumis jäi ensin vihollisen puolelle, mutta saatiin evakuoiduksi, ja haudat-tiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 97).
Tikkanen Reino Matti 17.8.1915-8.7.1941
Reino Tikkanen, kutsumanimeltään Matti, oli 25-vuotias puuseppä. Syntymäkoti oli Jokiniemi Koivujärven Huuto-perällä. Perheeseen kuului puoliso Katri o.s. Pasanen, jonka kanssa hän ehti menemään vihille juuri ennen palvelukseen astumista. Matti oli luonteeltaan karski ja työssään aikaansaava henkilö. Hän veisti myös hirsirakennuksia.
Korpraali Tikkanen palveli talvisodassa Jalkaväkirykmentti 39:ssä ajomiehenä. Taistelupaikkoja olivat Uomaa, Lava-järvi, Pyhäjärvi, Mitro, Nietoja ja Koirinoja. Jatkosodassa hän toimi Kevyt Osasto 2:ssa kiväärimiehenä. Taistelu-paikkoja olivat Repola ja Virrat. Matti haavoittui 8.7.1941 Virralla. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautaus-maahan (hautapaikka 19).
Trumf Reino Olavi 27.10.1915-7.8.1944
Reino Trumf oli 28-vuotias työmies. Syntymäkoti oli Pakola, Säärimäki. Hän oli perheetön ja hänen isänsä oli menehtynyt ennen sotaa.
Talvisodassa korpraali Trumf palveli Kevyt Osasto 13:sta patruu-nankantajana ja pikakiväärimiehenä. Taistelupaik-koja olivat Uuksi ja Ruokojärvi. Jatkosodassa joukko-osastona oli Kevyt Osasto 1, Jalkaväkirykmentti 10, jossa hän toimi kiväärimiehenä ja pikakiväärimiehenä. Taistelu-paikkoja olivat Repola, Virta, Lupasalmi, Klyysinvaara, Kuutamalahti, Rukajärvi ja Ontrosenvaara. Hänelle myön-nettiin 2. luokan vapaudenmitali. Reino kaatui 7.8.1944 Ontrosenvaarassa sirpaleen osuessa päähän. Hänet hau-dattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 371).
Väisänen Matti Israel 2.9.1919-9.9.1941
Matti Väisänen oli 22-vuotias työmies. Syntymäkoti oli Pirttimäki Koivujärven itäpuolella lähellä Rytkyn rajaa. Matti oli luonteeltaan hyväpuheinen leikinlaskija. Hän osallistui muiden ikäistensä tavoin metsätöihin ja uittoihin Koivujoella.
Korpraali Väisänen palveli jatkosodassa Jääkäripataljoona 2:ssa. Taistelupaikkoja olivat Suojärvi ja Sakkimäki. Matti haavoittui 22.7.1941 ja kaatui 9.9.1941 Suurmäessä. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 150).
Väisänen Oskari Henrik 27.4.1921-9.8.1941
Henrik Väisänen oli 20-vuotias metsätyömies. Synty-mäkoti oli Pirttimäki Koivujärven itäpuolella lähellä Rytkyn rajaa. Hän oli veljensä Matin tavoin hyväpuheinen leikinlaskija. Myös Henrik osallistui veljensä tavoin metsätöihin ja keväisiin uittoihin Koivujoella.
Kersantti Väisänen osallistui jatkosotaan Jalkaväkiryk-mentti 10:ssä, Erikoisosasto Pennasen joukkueen varajohtajana. Taistelu-paikkoja olivat Rukajärvi, Ontro-senvaara, Liinahamari sekä Peuravuonon kenttävartio. Henrik kaatui 9.8.1941 Petsamon Peuravuonossa. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hauta-paikka 154).
SISÄLLISSODASSA KAATUNUT
Saastamoinen Vilho 22.3.1898-28.4.1918
Vilho Saastamoinen oli 20-vuotias kauppa-apulainen. Syntymäkoti oli Niemelän torppa Koivujärven kylässä. Vanhemmat olivat kauppias Olli Saastamoinen ja Fredriikka Hyvönen. Vilho sai päästötodistuksen Koivu-järven kansakoulusta vuonna 1910. Hän työskenteli isänsä kaupassa apulaisena ja toimi paikkakunnan puhelinosuuskunnan rahastonhoitajana sekä Koivujärven nuorisoseuran sihteerinä ja rahastonhoitajana. Hän harrasti viulun ja kanteleen soittoa.
Vilho liittyi vuonna 1917 Kiuruveden suojeluskuntaan. Hän lähti vapaaehtoisena sisällissotaan valkoisten puo-lelle ja kuului V Jääkäripataljoonaan taistellen Savon rintamalla Varkaudessa. Hän otti osaa Tampereen valloitukseen, ja oli sittemmin mukana useissa pienem-missä otteluissa Viipurin lähellä, viimeksi Viipurin kaupungin valloituksessa. Sotilasarvoltaan hän oli sotilas. Hänelle myönnettiin Vapauden risti IV. Vilho kaatui ryhmäpäällikkönä Viipurin Kolikkomäellä 28.4.1918 saatuaan luodin päänsä läpi. Hänet haudattiin 20.5.1918 Kiuruveden sankarihautausmaahan, jonne pystytetyssä patsaassa on hänen nimensä.
