Sankarihautausmaa

Kiuruveden sankarihautausmaan historiaa

Kiuruveden seurakuntaa kohtasi suuri menetys, kun Kiuruveden toinen, v. 1852 rakennettu puinen ristikirkko paloi heinäkuun 23. päivänä 1937. Palosta jäi jäljelle vain kivijalka. Samalla paikalla oli sijainnut myös ensimmäinen v. 1768 rakennettu kirkko, jota ympäröi hautausmaa. Ensimmäisen kirkon ajalta peräisin oleva tapuli sijaitsi kauempana ja säästyi palolta. Uutta kirkkoa ryhdyttiin heti suunnittelemaan toiseen paikkaan.

Talvisota syttyi 30.11.1939, ja muistorikas kirkon paikka varattiin sodassa kaatuneiden lepopaikaksi. Pian valkoisia puuristejä nousi kirkon kivijalan rajaamalle sankari-haudalle. Myös jatkosodan sankarivainajat haudattiin kirkon paikalle. Rajan taakse jääneet kaatuneet, joiden ruumista ei löydetty, siunattiin myös hautausmaahan. Kirkon pohja-ala ei enää riittänyt kaikille sankari-vainajille, vaan heitä haudattiin myös ulkopuolelle, kivijalan viereen, mistä jouduttiin siihen jo haudatut vainajat siirtämään toiseen hautapaikkaan. Sankari-hautausmaalle tuli kaikkiaan 454 sankarihautaa, joista yksi on lotan.

Sankarihautausmaalle teetettiin v. 1946 kokonaissuunnitelma Arkkitehtitoimisto Harmia & Baeckmanilla. Puuristit korvattiin erillisillä hautakivillä ja sankarihautausmaan keskelle pystytettiin kookas risti sankarivainajien ja kirkkojen muistomerkiksi. Sen kivijalassa on teksti: ”Tällä pyhällä paikalla seisoi Kiuruveden ensimmäinen kirkko 1765-1852 ja toinen kirkko 1852-1937. Joka paikassa, mihin minä säädän nimeni muiston, minä tulen sinun tykösi ja siunaan sinua. 2. MOOS 20:24” sekä ”Isänmaan puolesta 1939-1940, 1941-1944”.

Kirkkojen ja sankarivainajien muistomerkit paljastettiin 3.8.1947. Kirkko oli juhlajumalan-palveluksessa ääriään myöten täynnä omaisia ja juhlavieraita. Piispa Väinö Malmivaara piti juhlasaarnan. Sitten siirryttiin sankarihautausmaalle, missä laulettiin ”Jumala ompi linnamme” torvisoittokunnan säestyksellä. Kirkkoherra Arvi Simojoki piti paljastuspuheen kahden partiolaisen seisoessa muistomerkin vierellä. Kirkkokuoro lauloi kanttori Eino Mustamon johdolla Kuusiston Suomalaisen rukouksen. Maanviljelijät Kalle Kämäräinen ja V. H. Kämäräinen laskivat Kiuruveden kunnan seppeleen ja Kalle Kämäräinen puhui. Rapakkojoen soittokunta esitti vielä ”Oi Kallis Suomenmaa”, ja pastori Malmivaara ja mv. Toivo Jauhiainen laskivat seurakunnan seppeleen. Tilaisuus päättyi Isänmaan virteen. (Iisalmen Sanomat 5.8.1947)

Immi Paasikiven runo "Sankarien kirkko":

Sen silmäini edessä selvästi nään

pyhän huoneen, temppelin Herran,

minkä tulessa määrännyt häviämään

oli salattu aivoitus kerran.

Siinä temppeli seisoo tulvillaan

virrenveisuuta, pauhua urkurin.

Sisään käydessän ihmeitä nähdä saan:

siellä veisataan suljetuin suin.

Kun katsahdan urkuparvelle päin

kenen sormet noin säveltä syytää,

siellä tutun, nuoren urkurin näin,

joka Herraansa palvella pyytää.

Kun urkujen äänet on vaienneet,

seisoo paikallaan saarnamies.

Saarnatessaan ei huulensa liikkuneet,

tuttu paloi vain silmien lies.

Ääni sointuva sanat sytyttävät

ylös holveihin kaikumaan jätti.

Nuoret kuulijat pappinsa ymmärtävät,

joka sydämiä särki, herätti.

Häntä kuullessa kukin sai tajuamaan,

miten kallista lahjaa kaksi

oli perintö taivaan ja Isänmaan.

Yhä kävivät ne rakkaammaksi.

Kun seurakuntaa nyt silmäilen,

voin hämmästyin merkille panna:

asetakki on harteilla jokaisen,

ryhti moitteelle sijaa ei anna.

Monet heistä tunnen kasvoiltaan,

leikkikumppanin, toverin, veljen.

Syvää, kirkasta rauhaa kuimillaan

yhä katselen ihmetellen.

Tähän yhteiseen sananharjoitukseen

ovat saapuneet satamäärin

aseveljet ja saaneet seurakseen

yhden lotan, eilen nähnyt väärin.

Näin sankarit sodissa koetellut,

jotka paikalla palaneen templin

Isänmaa on syliinsä sulkenut,

Herraa kiittävät soitoin, virsin.

Kuin paimen laumaansa seuraten

lepää sijalla saarnatuolin

pappi, loppuun saakka uskollinen,

aseveljiä hoitaen huolin.

Siinä pitävät hiljaista kirkkoaan

pappi, soittajat, seurakunta.

Sukupolvien siivin siunataan

pyhä sankarien neksunta.

Immi Paasikivi oli kansakoulunopettaja F. A. Paasikiven tytär, synt. 1912 Kiuruvedellä, missä hän kävi keskikoulun. Hänen veljensä Viljo Albert Paasikivi kaatui v. 1941 ja haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan.