Sankarihautausmaa

Takaisin etusivulle

Kiuruveden sankarihautausmaan historiaa

Kiuruveden seurakuntaa kohtasi suuri menetys, kun Kiuruveden toinen, v. 1852 rakennettu puinen ristikirkko paloi heinäkuun 23. päivänä 1937. Palosta jäi jäljelle vain kivijalka. Samalla paikalla oli sijainnut myös ensimmäinen v. 1768 rakennettu kirkko, jota ympäröi hautausmaa. Ensimmäisen kirkon ajalta peräisin oleva tapuli sijaitsi kauempana ja säästyi palolta. Uutta kirkkoa ryhdyttiin heti suunnittelemaan toiseen paikkaan.

Kiuruveden toinen kirkko on palanut.
(Kuva Kiuruveden Kotiseutuyhdistys)
Kiuruveden toinen kirkko on palanut. (Kuva Kiuruveden Kotiseutuyhdistys)

Talvisota syttyi 30.11.1939, ja muistorikas kirkon paikka varattiin sodassa kaatuneiden lepopaikaksi. Pian valkoisia puuristejä nousi kirkon kivijalan rajaamalle sankarihaudalle. Myös jatkosodan sankarivainajat haudattiin kirkon paikalle. Rajan taakse jääneet kaatuneet, joiden ruumista ei löydetty, siunattiin myös hautausmaahan. Kirkon pohja-ala ei enää riittänyt kaikille sankarivainajille, vaan heitä haudattiin myös ulkopuolelle, kivijalan viereen, mistä jouduttiin siihen jo haudatut vainajat siirtämään toiseen hautapaikkaan. Sankarihautausmaalle tuli kaikkiaan 454 sankarihautaa, joista yksi on lotan.

sankarihautausmaa
Sankarihautausmaa talvisodan jälkeen 1940. Kuvaaja Ilmi Remes (Kuva Kiuruveden Kotiseutuyhdistys)
Ristimerta talvisodan jälkeen 1940.
Kuvaaja Ilmi Remes (Kuva Kiuruveden Kotiseutuyhdistys)
Ristimerta talvisodan jälkeen 1940. Kuvaaja Ilmi Remes (Kuva Kiuruveden Kotiseutuyhdistys)
Isoon, puiseen ristiin oli kirjoitettu talvisodassa kaatuneiden sotilaiden nimiä. Kesä 1940. (Kuva Kiuruveden Kotiseutuyhdistys)

Sankarihautausmaalle teetettiin v. 1946 kokonaissuunnitelma Arkkitehtitoimisto Harmia & Baeckmanilla. Puuristit korvattiin erillisillä hautakivillä ja sankarihautausmaan keskelle pystytettiin kookas risti sankarivainajien ja kirkkojen muistomerkiksi. Sen kivijalassa on teksti: ”Tällä pyhällä paikalla seisoi Kiuruveden ensimmäinen kirkko 1765-1852 ja toinen kirkko 1852-1937. Joka paikassa, mihin minä säädän nimeni muiston, minä tulen sinun tykösi ja siunaan sinua. 2. MOOS 20:24” sekä ”Isänmaan puolesta 1939-1940, 1941-1944”.

 

Kirkkojen ja sankarivainajien muistomerkit paljastettiin 3.8.1947. Kirkko oli juhlajumalan-palveluksessa ääriään myöten täynnä omaisia ja juhlavieraita. Piispa Väinö Malmivaara piti juhlasaarnan. Sitten siirryttiin sankarihautausmaalle, missä laulettiin ”Jumala ompi linnamme” torvisoittokunnan säestyksellä.  Kirkkoherra Arvi Simojoki piti paljastuspuheen kahden partiolaisen seisoessa muistomerkin vierellä. Kirkkokuoro lauloi kanttori Eino Mustamon johdolla Kuusiston Suomalaisen rukouksen. Maanviljelijät Kalle Kämäräinen ja V. H. Kämäräinen laskivat Kiuruveden kunnan seppeleen ja Kalle Kämäräinen puhui. Rapakkojoen soittokunta esitti vielä ”Oi Kallis Suomenmaa”, ja pastori Malmivaara ja mv. Toivo Jauhiainen laskivat seurakunnan seppeleen. Tilaisuus päättyi Isänmaan virteen. (Iisalmen Sanomat 5.8.1947)

sankarihautausmaan muistomerkki
sankarihautausmaa

Sankarihautausmaan muistomerkin paljastustilaisuus 1947 (Kiuruveden seurakunnan kuva-arkisto, lahj. Anita Hyvärinen)

Immi Paasikiven runo ”Sankarien kirkko”: