Lapinsalon taulu
Lapinsalon Isänmaan puolesta -taulu on sijoitettu Lapinsalon kyläkirkon sakastiin (Lapinsalontie 2410). Kyläkirkko rakennettiin v. 1939 seuratuvaksi ja vihittiin v. 1968 kirkoksi. Kyläkirkon vieressä on Lapinsalon hautausmaa. Alun perin taulu hankittiin Lapinsalon koululle vuonna 1974 koulun 70-vuotisjuhlassa. Koulu lakkautettiin v. 1991 ja raken-nus siirtyi Lapinsalon kylätoimikunnalle v. 1992 ja myöhemmin yksityiselle. Taulu siirrettiin seurakunnan suostumuk-sella 2000-luvun alkupuolella nykyiseen paikkaansa, missä se on kaikkien kyläläisten nähtävänä.
Muistotaulussa on 22 lapinsalolaista tai Lapinsalosta lähtöisin olevaa talvi- ja jatkosodissa vuosina 1939–1944 kaatu-nutta sankarivainajaa sekä kaksi sisällissodassa 1917–1918 kaatunutta sankarivainajaa.
TALVI- JA JATKOSODASSA KAATUNEET
Arbelius Onni Johannes 15.6.1917-17.9.1941
Onni Arbelius oli 24-vuotias metsätyömies Heinäperän Löytölästä. Vanhemmat Tobias Arbelius ja Anna Kaisa o.s. Hyvönen olivat mäkitupalaisina Lapinsalon Vartialas-sa. Jatkosodassa sotamies Arbelius palveli Kenttätykistö-rykmentti 18:sta 8. patterissa Rukajärven suunnalla. Hän toimi tykkimiehenä sekä muun muassa muonittajana ja ajomiehenä. Taistelupaikkoja olivat Osmajärvi, Virran kapeikko, Omelia, Pajarinjärvi, Kuolunkijärven kannas, Ontrosenvaara, Pismajoki-Rukajärvi, Kunterselkä, Liikola, Perkjärvi, Suursuo, Leipäsuo, Summa, Suokanta, Varo-jenkivi, Lemetti it., Pitkäranta, Häränpäänniemi ja Vila-joki. Onni haavoittui Rukajärven Ontajoella 16.9.1941 miinaräjähdyksessä, jolloin oikea jalka meni poikki nilkan koh-dalta. Hän menehtyi haavoihinsa seuraavana päivänä 35. Kenttäsairaalassa. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 144).
Glad Onni Johannes 20.6.1924-20.10.1944
Onni Glad oli 20-vuotias työmies Heinäperän Heinimäes-tä. Hänen isänsä oli Juho Glad. Jatkosodassa sotamies Glad palveli Jalkaväkirykmentti 52:n 1. komppaniassa Rukajärven suunnalla. Hän osallistui muun muassa Oudajoen asemataisteluun. Onni siirrettiin jatkosodan loppuvaiheessa 38. Sotasairaalaan, 22. Sotasairaalaan ja edelleen 55. Sotasairaalaan Kangasalalle, missä hän me-nehtyi sodan päättymisen jälkeen 20.10.1944 aivokalvon-tulehdukseen ja keuhkotautiin. Hänet haudattiin Kiuruve-den sankarihautausmaahan (hautapaikka 286).
Gröhn Uuno Iisakki 12.6.1914-10.3.1940
Uuno Gröhn oli 25-vuotias työmies ja renki Lapinsalon Pihlajamäeltä, syntyisin Piippolasta. Hänen vanhempansa Juho ja Maria Gröhn olivat loisina Pihlajamäen Kumpu-laisessa. Talvisodassa kersantti Gröhn palveli Kevyt Osasto 13:sta polkupyöräkomppaniassa. Taistelupaikkoja olivat Ruokojärvi, Lemetti ja Pitkäranta. Uuno kaatui 10.3.1940 eli kolme päivää ennen talvisodan päättymistä Impilahdella, Nietjärvi-Pitkärannassa. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 191).
Huuskonen Heikki Johannes 16.8.1917-10.2.1940
Heikki Huuskonen oli 22-vuotias maanviljelijän poika Heinäperän Perälästä. Hän oli syntyisin Aittoviidan Saare-lasta, missä vanhemmat Juho ja Miina Huuskonen olivat mäkitupalaisina. Talvisodassa jääkäri Huuskonen palveli Jalkaväkirykmentti 36:n II pataljoonan 5. komppaniassa. Taistelupaikkoja olivat Laatokan koillispuoli ja Kollaa. Heikki kaatui Uomaalla ja hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 79).
Karjalainen Lauri Henrik 26.7.1909-11.9.1941
Lauri Karjalainen oli 32-vuotias tilallinen Pihlajamäen Kallelasta, syntynyt Vieremällä. Perheeseen kuuluivat vaimo Hilja o.s. Kytölä ja kaksi lasta sekä vanhemmat mäkitupalainen Aatami Karjalainen ja Aliina o.s. Roivai-nen. Lapsuusperhe asui Pihlajamäen Onnelassa. Perheen viidestä lapsesta kolme menehtyi pieninä, aikuisiksi elivät vain pojat Lauri ja Reino. Perheen äiti menehtyi v. 1920. Lauri meni naimisiin v. 1934 ja ensimmäinen lapsi, poika, syntyi Onnelaan. Perhe osti Kallelan tilan v. 1936, jonne syntyi tytär v. 1941. Lauri kaatui kahden kuukauden päästä, eikä täten ehtinyt nähdä tytärtään. Reino-veli kaatui talvisodassa v. 1939. Aatu-ukki menetti molemmat aikuisiksi kasvaneet poikansa ja asusteli yksin Onnelassa, kunnes vanhana siirtyi asumaan Kallelaan.
Talvisodassa sotamies Karjalainen palveli Jalkaväkiryk-mentti 39:n 2. konekiväärikomppaniassa toimien muun muassa keittäjänä. Taistelupaikkoja olivat Uomaa, Lava-järvi, Ruhtinaanmäki, Pyhäjärvi, Lemetti, Mitro ja Koi-rinoja. Jatkosodassa joukko-osastona oli Kevyt Osasto 2, konekiväärikomppania. Taistelupaikkoja olivat Repola, Virrat, Lupasalmi, Klyysivaara, Kuutamalahti, Omelia, Ontrosenvaara, Pismajoki ja Rukajärven Vansjärvi. Lauri kaatui 11.9.1941 Rukajärvellä. Hänet haudattiin Kiuru-veden sankarihautausmaahan (hautapaikka 147).
Karjalainen Reino Artturi 28.5.1911-4.12.1939
Reino Karjalainen oli 28-vuotias työmies Pihlajamäen Onnelasta. Vanhemmat olivat mäkitupalainen Aatami Karjalainen ja Aliina o.s. Roivainen. Perheen viidestä lap-sesta kolme menehtyivät pieninä, aikuisiksi elivät vain pojat Lauri ja Reino. Perheen äiti menehtyi v. 1920. Mentyään naimisiin Lauri-veli perheineen muutti Kallelan tilalle v. 1936. Aatu isä menetti sodassa molemmat aikui-siksi kasvaneet poikansa ja asusteli yksin Onnelassa, kunnes vanhana siirtyi asumaan Kallelaan.
Sotamies Karjalainen palveli talvisodassa Jalkaväkiryk-mentti 39:n 4. komppaniassa kiväärimiehenä. Reino ka-tosi viisi päivää talvisodan alkamisen jälkeen 4.12.1939 Impilahden Uomaalla ja julistettiin kuolleeksi. Samana päivänä 4.12. kaatui Uomaalla 28 saarroksiin jäänyttä kiuruvetistä sotilasta. Hänet siunattiin kentälle jääneenä, mutta jatkosodan aikana suomalaisten päästyä jälleen Uomaalle ruumis voitiin tunnistaa. Hänet haudattiin Kiu-ruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 57).
Lappalainen Toivo Alpo 8.1.1915-18.1.1940
Toivo Lappalainen oli 24-vuotias maanviljelijän poika Luupu-vedeltä, syntynyt Lapinsalon Mäkelässä. Perhee-seen kuuluivat vanhemmat Juho ja Olga Lappalainen sekä kolme siskoa ja yksi veli. Perhe asui aluksi Mäke-lässä, kunnes Juho-isä osti, oltuaan kolme vuotta töissä kaivoksella Amerikassa, perheelle Luupuvedeltä Rinteelän talon. Talvisodassa alikersantti Lappalainen palveli Kevyt Osasto 13:sta kivääriryhmänjohtajana. Taistelupaikkoja olivat Ruokojärvi ja Nietjärvi. Toivo haavoittui Impilahden Nietjärvellä ja menehtyi sairaalassa 18.1.1940. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hauta-paikka 101).
Lappalainen Väinö Petteri 29.11.1920-8.7.1944
Väinö Lappalainen oli 23-vuotias työmies Jokelan Lehtolasta (Luupuvesi 10). Puoliso oli Martta Valma o.s. Vartiainen. Vanhemmat olivat Pekka ja Anni Lappalainen. Jatkosodassa korpraali Lappalaisen joukko-osasto oli Jalkaväkirykmentti 9:n II pataljoonan esikuntakomp-pania, jossa hän toimi ryhmänjohtajana ja taistelu-lähettinä. Taistelupaikkoja olivat Sortavalan, Äänislinnan valtaukseen johtaneet taistelut ja Syvärin rintama. Hänelle myönnettiin 2. luokan vapaudenmitali. Väinö kaatui 8.7.1944 osumasta päähän ja rintaan Salmin Hiisjärvellä Käsnäselkä-Loimola-tiellä. Kaipaamaan jäivät puoliso, äiti, isä, siskot ja veljet. Hänet haudattiin Kiuru-veden sankarihautausmaahan (hautapaikka 301).
Loppukaarre Reino Kalevi 14.5.1917-20.2.1940
Reino Loppukaarre oli 22-vuotias maanviljelijä Jokelasta. Vanhemmat olivat Ales Loppukaarre ja Liisa o.s. Tikka-nen. Talvisodassa sotamies Loppukaarre palveli Jalkavä-kirykmentti 36:ssa Laatokan koillispuolella. Reino kaatui Impilahdella 20.2.1940. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 109).
Nuutinen Kalle Pekka 17.7.1922-22.6.1944
Kalle Nuutinen oli 21-vuotias maanviljelijä Lapinsalon Haapalasta. Perheeseen kuuluivat vanhemmat Pekka Nuutinen ja Miina o.s. Kärkkäinen, ja neljä elossa olevaa sisarusta. Samppa-veli kaatui v. 1941. Kalle kävi Portaan-pään kristillisen kansanopiston ja toimi maanviljelijänä kotiperheen kanssa Haapalassa. Hän oli luonteeltaan vil-kas ja leikkisä ja omasi hyvän lauluäänen. Vanhemman Samppa-veljensä tavoin hän ilmoitti vakaaksi aikomuk-sekseen hakeutua opettajaseminaariin.
Jatkosodassa sotamies Nuutinen palveli Jalkaväkiryk-mentti 33:ssa panssarintorjuntamiehenä ja kiväärimie-henä. Taistelupaikkoja olivat Krivi, Perälahti, Äänisniemi, Salmijoki, Poventsa ja Karhumäki. Kalle kaatui 22.6.1944 Karhumäessä päähän osuneesta luodista. Hänet haudat-tiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 1).
Kallen kaatumiseen liittyy seuraava suvun kertomus: Kallen setä, opettaja Albinus Nuutinen oli tavannut kir-konkylällä kirkkoherran, joka oli pyytänyt viemään suru-viestin Haapalaan. Tehtävä oli Albinukselle kovin vaikea, ja pyörällä Lapinsaloon ajaessaan hän mietti, miten asian vanhemmille, Miinalle ja Pekalle ilmoittaisi. He kun olivat jo Samppa-poikansa talvisodassa menettäneet, ja rinta-malla oli vanhin poika Vilho ja nuorin poika Kalle. Albi-nus astui sanaakaan sanomatta Haapalan pirttiin, istui urkuharmonin ääreen ja alkoi soittaen veisata: ”Herra, turva omiesi, auta ahtahalla tiellä, kunnialla kruunaa siellä”. Silloin kysyi Miina: ”Onko kruunattu?” ”On”, sanoi Albinus. ”Kumpi poika”, kysyi Miina-äiti. ”Kalle”, vastasi Albinus-setä itkien. Silloin parahti itku pirtissä. Pekka-isä aloitti virren: ”Herraa hyvää kiittäkää”.
Nuutinen Samuel Henrik 17.8.1920-13.8.1941
Samuel ”Samppa” Nuutinen oli 21-vuotias maanviljelijä Lapinsalon Haapalasta. Perheeseen kuuluivat vanhemmat Pekka Nuutinen ja Miina o.s. Kärkkäinen sekä viisi sisa-rusta. Hän kävi Portaanpään kristillisen kansanopiston ja toimi maanviljelijänä kotiperheen kanssa Haapalassa. Kalle-veli kaatui kesäkuussa 1944.
Sampan aikomuksena oli pyrkiä sodan jälkeen opettaja-seminaariin setänsä ja tätinsä esimerkin mukaan. Samp-pa oli luonteeltaan seurallinen ja avoin, ja hänellä oli hyvä lauluääni. Tarvittaessa hän myös piti järjestystä nuoremmalle Kalle-veljelleen, joka oli leikeissään joskus muita sisaruksia vilkkaampi.
Jatkosodassa alikersantti Nuutisen joukko-osastona oli Jalkaväkirykmentti 2:n 2. komppania, jossa hän toimi ryhmänjohtajana. Taistelupaikkoja olivat Nuijamaa, Kuur-nanpohja, Arilanjoki, Taivollantti, Urkjärvi ja Hiitola. Samppa kaatui13.8.1941 Hiihtolassa. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 395).
Sampan nuorelle sisarelle ovat jääneet mieleen Sampan sankarihautajaiset, jossa siunattiin neljä kaatunutta soti-lasta. Kuoro esitti uudehkon, perinteisistä vanhan virsi-kirjan virsistä poikkeavan laulun ”Siunaa ja varjele meitä, korkein kädelläs”. Lauluesitys sykähdytti ja kosketti saat-toväkeä voimakkaasti. Sen jälkeen tätä laulua esitettiin yleisesti ja se otettiin myöhemmin myös virsikirjaan.
Pekkala Väinö August 24.9.1908-1.8.1941
Väinö Pekkala oli 36-vuotias maanviljelijä Luupuveden Uudispihasta. Hän syntyi Lapinsalon Pekkalassa, missä vanhemmat Juho ja Liisa Pekkala asuivat. Isän kuoltua äiti meni uusiin naimisiin Hesekiel Pesosen kanssa. Per-heeseen kuuluivat puoliso Anna o.s. Lämsä ja kaksi lasta. Jatkosodassa sotamies Pekkala palveli Sissipatal-joona 2:n 2. komppaniassa kiväärimiehenä. Taistelupaik-koja olivat Alalampi, Hämekoski, Rytty, Tohmajoki ja Helylä. Väinö haavoittui 30.7.1941 klo 20 Tohmajoella (Helylässä) ja menehtyi 25. Sotasairaalassa. Hänet hau-dattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 265).
Roivainen Juho Alfred 20.7.1909-17.7.1944
Juho Roivainen oli 35-vuotias maanviljelijä ja mestari-luokan suutari Remeskylän Myllypirtistä, syntynyt Pihlaja-mäen Kallelassa. Perheeseen kuuluivat puoliso Vilma o.s. Remes ja kolme lasta. Isä oli Viktor August (Vihtori) Roi-vainen ja äiti Johanna o.s. Piippo. Lapsuusperheeseen kuuluivat lisäksi siskot Maria Liisa, Anna Johanna ja Hilja Sidonia sekä veli Matti, joka kaatui v. 1940. Onnelassa asuneet Lauri ja Hilja Karjalainen ostivat Kallelan v. 1936 ja Juho muutti perheineen Remeskylään ja Matti-veli Pihlajamäen Kuuselaan.
Sotamies Roivainen palveli talvisodassa Jalkaväkiryk-mentti 39:ssä kiväärimiehenä. Taistelupaikkoja olivat Uomaa ja Koivuselkä. Jalat paleltuivat 15.12.1939. Jatko-sodassa joukko-osastona oli Jalkaväkirykmentti 25:n 11. komppania. Taistelupaikkoja olivat Alalampi, Hämekoski, Maaselkä, Seesjärven rantalohko, Kaukjärvi, Summa, Säiniö, Karisalmi, Tali ja Kavantsaari. Juho haavoittui 19.7.1941 Hämekoskella kranaatinsirpaleesta oikeaan jal-kaan ja oli Kuopion ja Iisalmen sotasairaaloissa. Hän kaatui Viipurin Ihantalassa 17.7.1944 luodin osumasta sydämeen. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautaus-maahan (hautapaikka 410).
Roivainen Matti 14.3.1911-20.2.1940
Matti Roivainen oli 28-vuotias työmies Pihlajamäen Kuuselasta. Perheeseen kuuluivat puoliso Helvi o.s. Lappeteläinen ja kaksi lasta. Lapsuusperhe asui Pihlaja-mäen Kallelassa ja siihen kuuluivat isä Viktor August (Vihtori) Roivainen ja äiti Johanna o.s. Piippo, siskot Maria Liisa, Anna Johanna ja Hilja Sidonia sekä Juho-veli. Pihlajamäen Onnelassa asuneet Lauri ja Hilja Karja-lainen ostivat Kallelan v. 1936 ja Matti Roivainen perhei-neen muutti Pihlajamäen Kuuselaan, Juho-veli Remesky-lään. Sisaren tytär on kertonut olleensa Kuuselassa, kun Matti-eno lähti sotaan. Eno istui rappusilla lapset sylis-sään ja itki. Juho veli kaatui jatkosodassa v. 1944.
Sotamies Roivainen palveli talvisodassa Kevyt Osasto 13:sta Polkupyöräkomppaniassa kiväärimiehenä. Taistelu-paikkoja olivat Laatokan koillispuoli, Pitkäranta ja Loti-nanpelto. Matti kaatui 20.2.1940 Impilahden Pitkäran-nassa, ruumis jäi kentälle tai tuhoutui. Hänet siunattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 421).
Saaranen Eino Johannes 22.3.1919-17.7.1944
Eino Saaranen oli 25-vuotias metsätyömies Heinäperän Riihelästä. Perheeseen kuuluivat äiti Reeta Saaranen, isäpuoli, täti Ida Kokkonen, veli ja kolme siskoa. Korp-raali Saaranen palveli talvisodassa Jalkaväen koulutus-keskus 6:ssa ja Erillisessä pataljoonassa 38. Jatko-sodassa hänen joukko-osastojaan olivat Jalkaväkiryk-mentti 5:n 1. komppania, Jalkaväen koulutuskeskus 19:n 2. komppania ja Kainuun suojeluskuntapiirin Komennus-komppania. Taistelupaikkoja olivat Nuijamaa, Ihantala, Tali, Säiniö, Säämäjärvi, Äänislinna, Kontupohja, Maasel-kä, Karisalmi ja Krivi. Hänelle myönnettiin 1. ja 2. luokan vapaudenmitalit. Hän haavoittui 1.4.1942 Maaselässä luodista oikeaan reiteen ja joutui 29. Sotasairaalaan. Eino kaatui pari kuukautta ennen jatkosodan päättymistä 17.7.1944 Ihantalan Kaipolassa. Hänet haudattiin Kiuru-veden sankarihautausmaahan (hautapaikka 405).
Saaranen Lauri 23.6.1921-8.1.1942
Lauri Saaranen oli 20-vuotias maanviljelijä Heinäperän Niemelästä. Perheeseen kuuluivat vanhemmat Ida ja Juho Saaranen sekä sisar ja kaksi veljeä. Veli Viljo kaatui 13.8.1944. Jatkosodassa jääkäri Saaranen palveli Jääkä-ripataljoona 2:n 2. komppaniassa kiväärimiehenä. Taiste-lupaikkoja olivat Muuranto, Kartohjärvi, Leppäsyrjä, Käsnäselkä, Tulemajärvi, Kohtuselkä, Suurmäki, Tuulos, Aunus, Tuomajoki, Syväri, Äänislinna, Lumbusi ja Karhu-mäki Poventsa, missä hän kaatui kiväärin luodista 8.1.1942. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautaus-maahan (hautapaikka 394).
Saaranen Uuno Leonard 23.5.1923-3.7.1943
Uuno Saaranen oli 20-vuotias maanviljelijä Heinäperän Niemelästä. Perheeseen kuuluivat vanhemmat Samuel Leonard Saaranen ja Lyydi Liisa Huttunen. Jatkosodassa sotamies Saaranen palveli Jalkaväen koulutuskeskus 15:ssä ja Jalkaväkirykmentti 52:ssa 11. komppaniassa Rukajärven suunnalla. Uuno haavoittui 3.7.1943 Rukajär-ven Ontajoella luodista rintaan ja menehtyi matkalla 35. Kenttäsairaalaan. Hänet haudattiin Kiuruveden sankari-hautausmaahan (hautapaikka 304).
Saaranen Viljo Johannes 13.4.1920-13.8.1944
Viljo Saaranen oli 24-vuotias maanviljelijä Heinäperän Niemelästä. Perheeseen kuuluivat vanhemmat Juho Saa-ranen ja Ida o.s. Piippo. Jatkosodassa sotamies Saarasen joukko-osastoja olivat Linnoituspataljoona 11 ja 12, Jalkaväkirykmentti 29, Kevyt osasto 10, Järjestelykeskus 1 ja Jalkaväkirykmentti 50:n 9. komppania. Taistelupaik-koja olivat Kitee, Riihikylä, Laatokan rannikko sekä Vitele – Aunus – Homorovitsa. Viljo katosi noin kuukausi ennen jatkosodan päättymistä 13.8.1944 Viipurin Lavolassa ja julistettiin kuolleeksi.
Toivola Juho 26.3.1904-11.8.1941
Juho Toivola oli 37-vuotias konepuuseppä ja sähkö-laitoksen hoitaja Karstulan Kimingistä. Hän oli syntyisin Lapinsalon Toivolasta. Vanhemmat Juho Toivola ja Hilma o.s. Rahikainen olivat torppareita. Alkuaan sukunimi oli Drufva, joka muutettiin Toivolaksi. Pekka-veli kaatui jatkosodassa v. 1944.
Talvisodassa kersantti Toivolan joukko-osastona oli Jalka-väkirykmentti 69:n 3. konekiväärikomppania, jossa hän toimi ryhmänjohtajana ja rehumestarina. Jatkosodassa hän palveli Sissipataljoona 2:n 3. komppaniassa. Taiste-lupaikkoja olivat Kollaanjoki, Alalampi, Hämekoski, Rytty, Tohmajoki ja Helylä. Hänelle myönnettiin 1. luokan vapaudenmitali. Juho haavoittui vaikeasti 11.8.1941 Sor-tavalan Helylässä ja menehtyi haavoihinsa 2. Kenttä-sairaalassa. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautaus-maahan (hautapaikka 279).
Toivola Pekka 29.7.1917-2.8.1944
Pekka Toivola oli 27-vuotias autonkuljettaja Lapinsalon Toivolasta. Perheeseen kuuluivat puoliso Saimi ja yksi lapsi sekä vanhemmat Juho Toivola ja Hilma o.s. Rahi-kainen. Alkuaan sukunimi oli Drufva, joka muutettiin Toivolaksi. Juho-veli kaatui jatkosodassa v. 1941.
Talvisodassa korpraali Toivola palveli Jääkäripataljoona 2:ssa autonkuljettajana ja konekivääriampujana. Tais-telupaikkoja olivat Lipola, Kämärä ja viivytystaistelu Heinjoki-Näätälä-Ylivesi. Jatkosodassa joukko-osastona oli Kevyt Osasto 2:n konekiväärikomppania, jossa hän toimi joukkueenjohtajana ja taistelulähettinä. Lisäksi hän palveli Henkilötäydennyskeskus 9:n täydennysosastossa ja rajajääkäripataljoona 6:n esikunnassa. Taistelupaikkoja olivat Repola-Virrat, Lupasalmi, Klyysivaara, Kuutamalahti ja Rukajärvi. Hänelle myönnettiin 2. luokan vapauden-mitali. Pekka haavoittui Rukajärvellä 11.9.1941 sirpa-leesta vasempaan käteen ja joutui 38. Sotasairaalaan. Hän katosi 2.8.1944 Kiimasjärven Tsolmajoella, missä Pekka oli pyörällä kärjessä varmistamassa kolonnaa. Pyö-rä löydettiin tien ohesta, jossa oli myös kuusi vihollisen väijytysasemaa. Todennäköisesti hänet siepattiin van-giksi. Pekka julistettiin kuolleeksi ja siunattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 422).
Vartiainen Arvi Johannes 31.7.1897-11.3.1940
Arvi Vartiainen oli 42-vuotias maanviljelijä Luupuvedeltä, syntyjään Lapinsalon Vartialasta. Hänen vanhempansa olivat Antti Vartiainen ja Liisa o.s. Räisänen, ja sisaruksia olivat Ville, Pekka, Heikki ja Liisa. Veli Ville jäi Vartialaan isännäksi ja Pekka-veli toimi ulosottomiehenä kirkon-kylällä.
Puoliso (v. 1917) Elmiina o.s. Marin oli syntyisin Lapin-salon Heikinmäellä. Heillä oli yhteensä kahdeksan lasta, joista yksi kuoli pienenä. Ensimmäisen lapsen synnyttyä ja perheen isän lähdettyä sotaväkeen perhe muutti Heikinmäelle. He asuivat siellä, kunnes sotaväen jälkeen v.1920 rakennettiin oma Vesalan koti Vartialasta erote-tulle maalle. Talo valmistui v. 1922, mutta maat myytiin jo v. 1928. Rakennuksen osti Haapalan Jussi Nuutinen, joka siirsi sen Luupuveden Patvinperälle kaupaksi. Perhe osti Luupuvedeltä uuden asuinpaikan Väisälän, jossa he viljelivät. Vaimo Elmiina sairastui kahdeksannen lapsen syntymän jälkeen ja menehtyi v. 1932. Arvi jäi leskeksi ja seitsemän lapsen yksinhuoltajaksi. Pula-aikana puoli-son kuoleman jälkeen pientilasta piti luopua velkaongel-mien vuoksi, ja perhe päätyi asumaan Kesävierteelle Emil Kaikkosen tupaan. Arvi kävi talvisin metsätöissä savotoilla ja kesäisin maatöissä kansanedustaja Kalle Kämäräisen Niemen tilalla. Lapsista huolehti Elmiina-vaimon äiti Riitta Stiina Marin.
Arvi oli pitkä ja hoikka mies varusmiespalvelun alkaessa 1919 Karjalan Kaartin Rykmentissä Viipurissa. Puolustus-voimissa nimeksi vakiintui Juho Arvid erotukseksi toisesta samannimisestä. Varusmiespalvelus päättyi 1920. Sota-mies Vartiainen sai kutsun asepalvelukseen kesken talvisodan 19.2.1940 ja hänet määrättiin täydennys-mieheksi Jalkaväkirykmentti 38:n 2. komppaniaan. Hän taisteli kiväärimiehenä talvisodan viimeiset viikot Laato-kan koillispuolella, kunnes kaatui Pitkärannan lähellä Impilahdella. Aamuyöllä 11.3.1940 Jalkaväkirykmentti 38:n 2. komppania siirtyi etulinjaan, johon vihollinen sai aamupäivällä läpimurron ja komppania joutui vetäyty-mään. Komppaniasta kaatui päivän aikana seitsemän miestä ja haavoittui 18. Arvin ruumis jäi taistelupaikalle. Nuorin lapsista oli isän kuollessa 11-vuotias. Arvi siunat-tiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 448).
Vartiainen Onni Rafael 7.9.1912-10.1.1940
Onni Vartiainen oli 27-vuotias työmies Lapinsalon Pako-lasta. Perheeseen kuuluivat vanhemmat Olli Vartiainen ja Iida o.s. Piippo, jotka olivat torppareita. Talvisodassa jääkäri Vartiainen palveli Kevyt Osasto 13:n polkupyörä-komppaniassa kiväärimiehenä. 20.12.1939 Onni haavoit-tui Impilahden Ruokojärvellä Patakukkulalla ja menehtyi haavoittuneena 10.1.1940 16. Sotasairaalassa. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hauta-paikka 170).
1917 – 1918 SISÄLLISSODASSA KAATUNEET
Nuutinen Samuel 21.4.1897-28.4.1918
Samuel ”Samppa” Nuutinen oli 21-vuotias maanviljelijä Lapinsalon Haapalasta. Perheeseen kuuluivat vanhemmat Vilhelm ja Agatta Nuutinen ja kymmenen sisarusta. Sisällissodassa sotilas Nuutinen toimi ryhmänjohtajana rintamalla valkoisten puolella helmikuusta 1918 lähtien taistellen muun muassa Savossa, Viipurissa ja Kolik-koinmäellä. Kun Ville-veli kaatui helmikuussa 1918, hän halusi lähteä veljensä sijaan rintamalle. Samppa kaatui Viipurin valloituksessa Kolikkoinmäellä 28.4.1918. Kun helluntaimaanantaina, toukokuun 20. päivänä haudattiin kahdeksan vapaussankarin ruumiit yhtä aikaa, joukossa Samppa Nuutinen, oli vanha kirkko täynnä saattoväkeä. Hänet haudattiin Kiuruvedelle vapaussoturien hautaan.
Nuutinen Vilhelm 11.1.1891-22.2.1918
Vilhelm ”Ville” Nuutinen oli 27-vuotias kansakoulun opet-taja Lapinsalon Haapalasta. Perheeseen kuuluivat van-hemmat Vilhelm ja Agatta Nuutinen ja kihlattu Liisa. Sisaruksia oli kymmenen. Ville sai ensimmäisenä päästö-todistuksen v. 1904 perustetusta Lapinsalon kansakou-lusta. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi v. 1914 Kajaanin opettajaseminaarista, jonka opettajakunnassa vallinnut isänmaallinen henki aktivoi myös opiskelijoita. Hän toimi opettajana Ruokolahden Kemppilän ja Suomussalmen Kiannanniemen kouluissa molemmissa vuoden ja valittiin Lapinsalon koulun opettajaksi v. 1917.
Sisällissodan alettua sotilas Nuutinen lähti vapaaehtoi-sena rintamalle valkoisten puolelle. Lähtiessään kotoaan hän oli sanonut: ”Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu”. Isänmaan kutsu oli kuitenkin voimakas. Antti Tikkanen Kiuruveden Suojeluskunnan esikunnasta ilmoitti Ville Nuutisen isälle, että ”Teidän rakas poikanne Kansakoulun opettaja Wilho Knuutinen on Warkauden taistelussa viime torstai-iltana t.k. 21 p:nä haavoittunut oikeaan käteen sattuneesta Punakaartilaisten räjähtäväs-tä Dum-dum kiväärin kuulasta, joka kuula räjähtäessään on vaikeasti haavoittanut Wilhoa oikeaan kylkeen ja vatsaan. Näistä saamistaan haavoista on rakas poikanne saamiemme tietojen mukaan viime yön tienoilla kuollut sairaalassa rauhallisesti.” Varkauden Punaisen ristin ambulanssimies kirjasi hänen sanelemansa viimeiset ter-veiset isälle, kotiväelle ja ystäville: ”Menen edeltä odot-tamaan”. Villen kaaduttuaan lähti Samppa-veli hänen tilalleen rintamalle. Hänkin kaatui pari kuukautta myö-hemmin. Ville haudattiin Kiuruvedelle ensimmäisenä Kiuruveden vapaussoturien yhteishautaan.
Villen sisar, kansakoulunopettaja Kirsti Nuutinen (Piippo) lausui siunaustilaisuudessa:
”Niin tuntuu kuin emme ois
Sua antaneet pois
Sä poikamme, veli, sulho.
Sä kallis olit meille
Me rakkaita Sulle,
joka kaikkesi muille annoit,
Menit edellä odottamaan meitä.”