Lapinsalon taulu
Lapinsalon Isänmaan puolesta -taulu on sijoitettu Lapinsalon kyläkirkon sakastiin (Lapinsalontie 2410). Kyläkirkko rakennettiin v. 1939 seuratuvaksi ja vihittiin v. 1968 kirkoksi. Kyläkirkon vieressä on Lapinsalon hautausmaa. Alun perin taulu hankittiin Lapinsalon koululle vuonna 1974 koulun 70-vuotisjuhlassa. Koulu lakkautettiin v. 1991 ja rakennus siirtyi Lapinsalon kylätoimikunnalle v. 1992 ja myöhemmin yksityiselle. Taulu siirrettiin seurakunnan suostumuksella 2000-luvun alkupuolella nykyiseen paikkaansa, missä se on kaikkien kyläläisten nähtävänä.
Isänmaan puolesta -taulussa on 22 lapinsalolaista tai Lapinsalosta lähtöisin olevaa talvi- ja jatkosodissa vuosina 1939–1944 kaatunutta sankarivainajaa sekä kaksi sisällissodassa 1917–1918 kaatunutta sankarivainajaa.
Talvi- ja jatkosodassa kaatuneet
Arbelius Onni Johannes 15.6.1917-17.9.1941
Onni Arbelius oli 24-vuotias metsätyömies Heinäperän Löytölästä. Vanhemmat Tobias Arbelius ja Anna Kaisa o.s. Hyvönen olivat mäkitupalaisina Lapinsalon Vartialassa. Jatkosodassa Onni Arbelius palveli Kenttätykistörykmentti 18:n 8. patterissa Rukajärven suunnalla. Sotilasarvoltaan hän oli sotamies, tykkimies, toimi mm. muonittajana ja ajomiehenä. Taistelupaikkoja olivat Osmajärvi, Virran kapeikko, Omelia, Pajarinjärvi, Kuolunkijärven kannas, Ontrosenvaara, Pismajoki-Rukajärvi, Kunterselkä, Liikola, Perkjärvi, Suursuo, Leipäsuo, Summa, Suokanta, Varojenkivi, Lemetti it., Pitkäranta, Häränpäänniemi ja Vilajoki. Hän haavoittui Rukajärven Ontajoella 16.9.1941 miinaräjähdyksessä, jolloin oikea jalka meni poikki nilkan kohdalta. Hän menehtyi haavoihinsa seuraavana päivänä 35. Kenttäsairaalassa. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 144)
Glad Onni Johannes 20.6.1924-20.10.1944
Onni Glad oli 20-vuotias työmies Heinäperän Heinimäestä. Naimaton, isä Juho Glad. Jatkosodassa hän palveli Jalkaväkirykmentti 52:n 1. komppaniassa Rukajärven suunnalla. Sotilasarvoltaan hän oli sotamies. Onni Glad osallistui mm. Oudajoen asemataisteluun. Hänet siirrettiin jatkosodan loppuvaiheessa 38. Sotasairaalaan, 22. Sotasairaalaan ja edelleen 55. Sotasairaalaan Kangasalalle, missä hän menehtyi sodan päättymisen jälkeen aivokalvontulehdukseen ja keuhkotautiin. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 286)
Gröhn Uuno Iisakki 12.6.1914-10.3.1940
Uuno Gröhn oli 25-vuotias työmies, renki Lapinsalon Pihlajamäeltä, syntyisin Piippolasta. Naimaton, vanhemmat Juho ja Maria Gröhn olivat loisina Pihlajamäen Kumpulaisessa. Sotilasarvoltaan hän oli kersantti. Talvisodassa Uuno Gröhn palveli Kevyt osasto 13:n polkupyöräkomppaniassa. Taistelupaikkoja olivat Ruokojärvi, Lemetti, Pitkäranta. Kaatui 3 päivää ennen talvisodan päättymistä Impilahdella, Nietjärvi-Pitkärannassa. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 191)
Huuskonen Heikki Johannes 16.8.1917-10.2.1940
Heikki Huuskonen oli 22-vuotias maanviljelijän poika Heinäperän Perälästä, syntyisin Aittoviidan Saarelasta, missä vanhemmat Juho ja Miina Huuskonen olivat mäkitupalaisina. Naimaton. Talvisodassa Heikki Huuskonen palveli Jalkaväkirykmentti 36:n II pataljoonan 5. komppaniassa. Taistelupaikkoja olivat Laatokan koillispuoli, Kollaa. Sotilasarvoltaan hän oli jääkäri. Hän kaatui Uomaalla. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 79)
Karjalainen Lauri Henrik 26.7.1909-11.9.1941
Lauri Karjalainen oli 32-vuotias tilallinen Pihlajamäen Kallelasta, syntynyt Vieremällä. Perheeseen kuuluivat vaimo Hilja o.s. Kytölä ja 2 lasta, vanhemmat mäkitupalainen Aatami Karjalainen ja Aliina o.s. Roivainen. Lapsuusperhe asui Pihlajamäen Onnelassa. Perheen viidestä lapsesta kolme menehtyivät pieninä, aikuisiksi elivät vain pojat Lauri ja Reino. Perheen äiti menehtyi v. 1920. Lauri meni naimisiin v. 1934 ja ensimmäinen lapsi, poika, syntyi Onnelaan. Perhe osti Kallelan tilan v. 1936, jonne syntyi tytär v. 1941. Lauri-isä kaatui samana vuonna kahden kuukauden päästä, eikä isä ehtinyt ehtinyt nähdä lastaan. Reino-veli kaatui talvisodassa v. 1939. Aatu-ukki menetti molemmat aikuisiksi kasvaneet poikansa ja asusteli yksin Onnelassa, kunnes vanhana siirtyi asumaan Kallelaan.
Talvisodassa Lauri Karjalainen palveli Jalkaväkirykmentti 39:n 2. konekiväärikomppaniassa toimien mm. keittäjänä. Taistelupaikkoja olivat Uomaa, Lavajärvi, Ruhtinaanmäki, Pyhäjärvi, Lemetti, Mitro, Koirinoja. Jatkosodassa joukko-osasto oli Kevyt Osasto 2, konekiväärikomppania. Taistelupaikkoja Repola, Virrat, Lupasalmi, Klyysivaara, Kuutamalahti, Omelia, Ontrosenvaara, Pismajoki, Rukajärven Vansjärvi. Sotilasarvoltaan hän oli sotamies. Kaatui Rukajärvellä. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 147)
Karjalainen Reino Artturi 28.5.1911-4.12.1939
Reino Karjalainen oli 28-vuotias työmies Pihlajamäen Onnelasta. Naimaton, vanhemmat mäkitupalainen Aatami Karjalainen ja Aliina o.s. Roivainen. Perheen viidestä lapsesta kolme menehtyivät pieninä, aikuisiksi elivät vain pojat Lauri ja Reino. Perheen äiti menehtyi v. 1920. Mentyään naimisiin Lauri-veli perheineen muutti Kallelan tilalle v. 1936. Aatu isä menetti sodassa molemmat aikuisiksi kasvaneet poikansa ja asusteli yksin Onnelassa, kunnes vanhana siirtyi asumaan Kallelaan.
Reino Karjalainen palveli talvisodassa Jalkaväkirykmentti 39:n 4. komppaniassa kiväärimiehenä. Sotilasarvoltaan hän oli sotamies. Hän katosi 5 päivää talvisodan alkamisen jälkeen 4.12.1939 Impilahden Uomaalla ja julistettiin kuolleeksi. Samana päivänä 4.12. kaatui Uomaalla 28 saarroksiin jäänyttä kiuruvetistä sotilasta. Hänet siunattiin kentälle jääneenä, mutta jatkosodan aikana suomalaisten päästyä jälleen Uomaalle ruumis voitiin tunnistaa. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 57)
Lappalainen Toivo Alpo 8.1.1915-18.1.1940
Toivo Lappalainen oli 24-vuotias maanviljelijän poika Luupuvedeltä, syntynyt Lapinsalon Mäkelässä. Perheeseen kuuluivat vanhemmat Juho ja Olga Lappalainen sekä kolme siskoa ja yksi veli. Perhe asui aluksi Mäkelässä, kunnes isä Juho osti, oltuaan 3 vuotta töissä kaivoksella Amerikassa, perheelle Luupuvedeltä Rinteelän talon. Talvisodassa Toivo Lappalainen palveli Kevyt Osasto 13:ssa kivääriryhmänjohtajana. Taistelupaikkoja olivat Ruokojärvi, Nietjärvi. Sotilasarvoltaan hän oli alikersantti. Hän haavoittui Impilahden Nietjärvellä ja menehtyi sairaalassa. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 101)
Lappalainen Väinö Petteri 29.11.1920-8.7.1944
Väinö Lappalainen oli 23-vuotias työmies Jokelan Lehtolasta (Luupuvesi 10). Puoliso oli Martta Valma o.s. Vartiainen. Vanhemmat Pekka ja Anni Lappalainen. Jatkosodassa Väinö Lappalaisen joukko-osasto oli Jalkaväkirykmentti 9:n II pataljoonan esikuntakomppania. Sotilasarvoltaan hän oli korpraali, ryhmänjohtaja ja taistelulähetti. Taistelupaikkoja olivat Sortavalan, Äänislinnan valtaukseen johtaneet taistelut, Syvärin rintama. Hänelle myönnettiin 2. luokan vapaudenmitali. Hän kaatui osumasta päähän ja rintaan Salmin Hiisjärvellä Käsnäselkä-Loimola-tiellä. Kaipaamaan jäivät puoliso, äiti, isä, siskot ja veljet. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 301)
Loppukaarre Reino Kalevi 14.5.1917-20.2.1940
Reino Loppukaarre oli 22-vuotias maanviljelijä Jokelasta. Vanhemmat olivat Ales Loppukaarre ja Liisa o.s. Tikkanen. Talvisodassa hän palveli Jalkaväkirykmentti 36:ssa Laatokan koillispuolella. Sotilasarvoltaan hän oli sotamies. Hän kaatui Impilahdella. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 109)
Nuutinen Kalle Pekka 17.7.1922-22.6.1944
Kalle Nuutinen oli 21-vuotias maanviljelijä Lapinsalon Haapalasta. Perheeseen kuuluivat vanhemmat Pekka Nuutinen ja Miina o.s. Kärkkäinen ja neljä elossa olevaa sisarusta. Samppa-veli kaatui v. 1941. Kalle Nuutinen kävi Portaanpään kristillisen kansanopiston ja toimi maanviljelijänä kotiperheen kanssa Haapalassa. Hän oli luonteeltaan vilkas ja leikkisä ja omasi hyvän lauluäänen. Vanhemman Samppa-veljensä tavoin hän ilmoitti vakaaksi aikomuksekseen hakeutua opettajaseminaariin.
Jatkosodassa Kalle Nuutinen palveli Jalkaväkirykmentti 33:ssa panssarintorjuntamiehenä ja kiväärimiehenä. Sotilasarvoltaan hän oli sotamies. Taistelupaikkoja olivat Krivi, Perälahti, Äänisniemi, Salmijoki, Poventsa, Karhumäki. Hän kaatui Karhumäessä päähän osuneesta luodista.
Kalle Nuutisen kaatumiseen liittyy seuraava suvun kertomus: Kallen setä, opettaja Albinus Nuutinen oli tavannut kirkonkylällä kirkkoherran, joka oli pyytänyt viemään suruviestin Haapalaan. Tehtävä oli Albinukselle kovin vaikea, ja pyörällä Lapinsaloon ajaessaan hän mietti, miten asian vanhemmille, Miinalle ja Pekalle ilmoittaisi. He kun olivat jo Samppa-poikansa talvisodassa menettäneet, ja rintamalla oli vanhin poika Vilho ja nuorin poika Kalle. Albinus astui sanaakaan sanomatta Haapalan pirttiin, istui urkuharmonin ääreen ja alkoi soittaen veisata: ”Herra, turva omiesi, auta ahtahalla tiellä, kunnialla kruunaa siellä”. Silloin kysyi Miina: ”Onko kruunattu?” ”On”, sanoi Albinus. ”Kumpi poika”, kysyi Miina-äiti. ”Kalle”, vastasi Albinus-setä itkien. Silloin parahti itku pirtissä. Pekka-isä aloitti virren: ”Herraa hyvää kiittäkää”.
Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 1)
Nuutinen Samuel Henrik (Samppa) 17.8.1920-13.8.1941
Samuel Nuutinen oli 21-vuotias maanviljelijä Lapinsalon Haapalasta. Perheeseen kuuluivat vanhemmat Pekka Nuutinen ja Miina o.s. Kärkkäinen sekä viisi sisarusta. Hän kävi Portaanpään kristillisen kansanopiston ja toimi maanviljelijänä kotiperheen kanssa Haapalassa. Kalle-veli kaatui kesäkuussa 1944.
Samppa Nuutisen aikomuksena oli pyrkiä sodan jälkeen opettajaseminaariin setänsä ja tätinsä esimerkin mukaan. Samppa oli luonteeltaan seurallinen ja avoin, ja hänellä oli hyvä lauluääni. Tarvittaessa hän myös piti järjestystä nuoremmalle Kalle-veljelleen, joka oli leikeissään joskus muita sisaruksia vilkkaampi.
Sampan nuorelle sisarelle ovat jääneet mieleen Sampan sankarihautajaiset, jossa siunattiin neljä kaatunutta sotilasta. Kuoro esitti uudehkon, perinteisistä vanhan virsikirjan virsistä poikkeavan laulun ”Siunaa ja varjele meitä, korkein kädelläs”. Lauluesitys sykähdytti ja kosketti saattoväkeä voimakkaasti. Sen jälkeen tätä laulua esitettiin yleisesti ja se otettiin myöhemmin myös virsikirjaan.
Jatkosodassa Samppa Nuutisen joukko-osasto oli Jalkaväkirykmentti 2:n 2. komppania, ryhmänjohtajana. Sotilasarvoltaan hän oli alikersantti. Taistelupaikkoja olivat Nuijamaa, Kuurnanpohja, Arilanjoki, Taivollantti, Urkjärvi ja Hiitola, missä hän kaatui. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 395)
Pekkala Väinö August 24.9.1908-1.8.1941
Väinö Pekkala oli 36-vuotias maanviljelijä Luupuveden Uudispihasta. Hän syntyi Lapinsalon Pekkalassa, missä vanhemmat Juho ja Liisa Pekkala asuivat. Isän kuoltua äiti meni uusiin naimisiin Hesekiel Pesosen kanssa. Perheeseen kuuluivat puoliso Anna o.s. Lämsä ja 2 lasta. Jatkosodassa Väinö Pekkala palveli Sissipataljoona 2:n 2. komppaniassa, kiväärimiehenä. Taistelupaikkoja olivat Alalampi, Hämekoski, Rytty, Tohmajoki ja Helylä. Sotilasarvoltaan hän oli sotamies. Hän haavoittui 30.7.1941 klo 20 Tohmajoella (Helylässä) ja menehtyi 25. Sotasairaalassa. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 265)
Roivainen Juho Alfred 20.7.1909-17.7.1944
Juho Roivainen oli 35-vuotias maanviljelijä Remeskylän Myllypirtistä, syntynyt Pihlajamäen Kallelassa. Perheeseen kuuluivat puoliso Vilma o.s. Remes ja kolme lasta. Isä oli Viktor August (Vihtori) Roivainen, äiti Johanna o.s. Piippo, ja lapsuusperheeseen kuuluivat lisäksi sisko Maria Liisa, Anna Johanna ja Hilja Sidonia sekä veli Matti, joka kaatui v. 1940. Onnelassa asuneet Lauri ja Hilja Karjalainen ostivat Kallelan v. 1936 ja Juho muutti perheineen Remeskylään ja Matti-veli Pihlajamäen Kuuselaan.
Juho Roivainen palveli talvisodassa Jalkaväkirykmentti 39:ssä kiväärimiehenä. Taistelupaikkoja olivat Uomaa ja Koivuselkä. Jalat paleltuivat 15.12.1939. Jatkosodassa joukko-osastona oli Jalkaväkirykmentti 25:n 11. komppania. Sotilasarvoltaan hän oli sotamies, myös mestariluokan suutari. Taistelupaikkoja Alalampi, Hämekoski, Maaselkä, Seesjärven rantalohko, Kaukjärvi, Summa, Säiniö, Karisalmi, Tali ja Kavantsaari. Hän haavoittui 19.7.1941 Hämekoskella kranaatinsirpaleesta oikeaan jalkaan ja oli Kuopion ja Iisalmen sotasairaaloissa. Hän kaatui Viipurin Ihantalassa luodin osumasta sydämeen. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 410)
Roivainen Matti 14.3.1911-20.2.1940
Matti Roivainen oli 28-vuotias työmies Pihlajamäen Kuuselasta. Perheeseen kuuluivat puoliso Helvi o.s. Lappeteläinen ja kaksi lasta. Lapsuusperhe asui Pihlajamäen Kallelassa ja siihen kuuluivat isä Viktor August (Vihtori) Roivainen ja äiti Johanna o.s. Piippo, siskot Maria Liisa, Anna Johanna ja Hilja Sidonia sekä Juho-veli. Pihlajamäen Onnelassa asuneet Lauri ja Hilja Karjalainen ostivat Kallelan v. 1936 ja Matti Roivainen perheineen muutti Pihlajamäen Kuuselaan, Juho-veli Remeskylään. Sisaren tytär on kertonut olleensa Kuuselassa, kun Matti-eno lähti sotaan. Eno istui rappusilla lapset sylissään ja itki. Juho veli kaatui jatkosodassa v. 1944.
Matti Roivainen palveli talvisodassa Kevyt Osasto 13:n Polkupyöräkomppaniassa kiväärimiehenä. Sotilasarvoltaan hän oli sotamies. Taistelupaikkoja olivat Laatokan koillispuoli, Pitkäranta ja Lotinanpelto. Hän kaatui Impilahden Pitkärannassa, ruumis jäi kentälle tai tuhoutui. Siunattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 421)
Saaranen Eino Johannes 22.3.1919-17.7.1944
Eino Saaranen oli 25-vuotias metsätyömies Heinäperän Riihelästä. Perheeseen kuuluivat äiti Reeta Saaranen, isäpuoli, täti Ida Kokkonen, veli ja kolme siskoa. Hän palveli talvisodassa Jalkaväen koulutuskeskus 6:ssa ja Erillisessä pataljoonassa 38. Jatkosodassa hänen joukko-osastojaan olivat Jalkaväkirykmentti 5:n 1. komppania, Jalkaväen koulutuskeskus 19:n 2. komppania ja Kainuun suojeluskuntapiirin Komennuskomppania. Sotilasarvoltaan hän oli korpraali. Taistelupaikkoja olivat Nuijamaa, Ihantala, Tali, Säiniö, Säämäjärvi, Äänislinna, Kontupohja, Maaselkä, Karisalmi, Krivi. Hänelle myönnettiin 1. ja 2. luokan vapaudenmitalit. Hän haavoittui 1.4.1942 Maaselässä luodista oikeaan reiteen ja joutui 29. Sotasairaalaan. Eino Saaranen kaatui pari kuukautta ennen jatkosodan päättymistä 17.7.1944 Ihantalan Kaipolassa. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 405)
Saaranen Lauri 23.6.1921-8.1.1942
Lauri Saaranen oli 20-vuotias maanviljelijä Heinäperän Niemelästä. Perheeseen kuuluivat vanhemmat Ida ja Juho Saaranen sekä sisar ja kaksi veljeä. Veli Viljo kaatui 13.8.1944. Jatkosodassa hän palveli Jääkäripataljoona 2:n 2. komppaniassa kiväärimiehenä. Sotilasarvoltaan hän oli jääkäri. Taistelupaikkoja olivat Muuranto, Kartohjärvi, Leppäsyrjä, Käsnäselkä, Tulemajärvi, Kohtuselkä, Suurmäki, Tuulos, Aunus, Tuomajoki, Syväri, Äänislinna, Lumbusi, Karhumäki Poventsa, missä hän kaatui kiväärin luodista. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 394)
Saaranen Uuno Leonard 23.5.1923-3.7.1943
Uuno Saaranen oli 20-vuotias maanviljelijä Heinäperän Niemelästä. Perheeseen kuuluivat vanhemmat Samuel Leonard Saaranen ja Lyydi Liisa Huttunen. Jatkosodassa hän palveli Jalkaväen koulutuskeskus 15:ssä ja Jalkaväkirykmentti 52:ssa 11. komppaniassa Rukajärven suunnalla. Sotilasarvoltaan hän oli sotamies. Hän haavoittui 3.7.1943 Rukajärven Ontajoella luodista rintaan ja menehtyi matkalla 35. Kenttäsairaalaan. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 304)
Saaranen Viljo Johannes 13.4.1920-13.8.1944
Viljo Saaranen oli 24-vuotias maanviljelijä Heinäperän Niemelästä. Perheeseen kuuluivat vanhemmat Juho Saaranen ja Ida o.s. Piippo. Jatkosodassa joukko-osastoja olivat Linnoituspataljoona 11 ja 12, Jalkaväkirykmentti 29, Kevyt osasto 10, Järjestelykeskus 1 ja Jalkaväkirykmentti 50:n 9. komppania. Sotilasarvoltaan hän oli sotamies. Taistelupaikkoja olivat Kitee, Riihikylä, Laatokan rannikko, Vitele – Aunus – Homorovitsa. Hän katosi noin kuukausi ennen jatkosodan päättymistä 13.8.1944 Viipurin Lavolassa. Julistettiin kuolleeksi.
Toivola Juho 26.3.1904-11.8.1941
Juho Toivola oli 37-vuotias konepuuseppä ja sähkölaitoksen hoitaja Karstulan Kimingistä, syntyisin Lapinsalon Toivolasta. Vanhemmat Juho Toivola ja Hilma o.s. Rahikainen olivat torppareita. Alkuaan sukunimi oli Drufva, joka muutettiin Toivolaksi. Pekka-veli kaatui jatkosodassa v. 1944.
Talvisodassa Juho Toivolan joukko-osasto oli Jalkaväkirykmentti 69:n 3. konekiväärikomppania, ryhmänjohtajana, rehumestarina. Jatkosodassa hän palveli Sissipataljoona 2:n 3. komppaniassa. Sotilasarvoltaan hän oli kersantti. Taistelupaikkoja olivat Kollaanjoki, Alalampi, Hämekoski, Rytty, Tohmajoki ja Helylä. Juho Toivolalle myönnettiin 1. luokan vapaudenmitali. Hän haavoittui vaikeasti 11.8.1941 Sortavalan Helylässä ja menehtyi haavoihinsa 2. Kenttäsairaalassa. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 279)
Toivola Pekka 29.7.1917-2.8.1944
Pekka Toivola oli 27-vuotias autonkuljettaja Lapinsalon Toivolasta. Perheeseen kuuluivat puoliso Saimi ja yksi lapsi, vanhemmat Juho Toivola ja Hilma o.s. Rahikainen. Alkuaan sukunimi oli Drufva, joka muutettiin Toivolaksi. Juho-veli kaatui jatkosodassa v. 1941.
Talvisodassa Pekka Toivola palveli Jääkäripataljoona 2:ssa autonkuljettajana ja konekivääriampujana. Taistelupaikkoja olivat Lipola, Kämärä ja viivytystaistelu Heinjoki-Näätälä-Ylivesi. Jatkosodassa joukko-osasto oli Kevyt Osasto 2:n konekiväärikomppania joukkueenjohtajana ja taistelulähettinä, Henkilötäydennyskeskus 9:n täydennysosasto, rajajääkäripataljoona 6:n esikunta. Taistelupaikkoja Repola-Virrat, Lupasalmi, Klyysivaara, Kuutamalahti ja Rukajärvi. Sotilasarvoltaan hän oli korpraali. Pekka Toivolalle myönnettiin 2. luokan vapaudenmitali. Hän haavoittui Rukajärvellä 11.9.1941 sirpaleesta vasempaan käteen ja joutui 38. Sotasairaalaan. Hän katosi 2.8.1944 Kiimasjärven Tsolmajoella, missä oli pyörällä kärjessä varmistamassa kolonnaa. Pyörä löydettiin tien ohesta, jossa oli myös 6 vihollisen väijytysasemaa. Todennäköisesti hänet siepattiin vangiksi. Julistettiin kuolleeksi. Siunattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 422)
Vartiainen Arvi Johannes 31.7.1897-11.3.1940
Arvi Vartiainen oli 42-vuotias maanviljelijä Luupuvedeltä, syntynyt Lapinsalon Vartialassa. Vanhemmat Antti Vartiainen ja Liisa o.s. Räisänen, sisaruksia olivat Ville, Pekka, Heikki ja Liisa. Veli Ville jäi Vartialaan isännäksi ja veli Pekka toimi ulosottomiehenä kirkonkylällä.
Puoliso (v. 1917) Elmiina o.s. Marin oli syntynyt Lapinsalon Heikinmäellä. Lapsia oli kahdeksan, joista yksi kuoli pienenä. Ensimmäisen lapsen synnyttyä ja perheen isän lähdettyä sotaväkeen perhe muutti Heikinmäelle ja asui siellä, kunnes sotaväen jälkeen v.1920 rakennettiin oma Vesalan koti Vartialasta erotetulle maalle. Talo valmistui v. 1922. Vesalan maat myytiin jo v. 1928 ja rakennuksen osti Haapalan Jussi Nuutinen ja siirsi sen Luupuveden Patvinperälle kaupaksi. Perhe osti Luupuvedeltä uuden asuinpaikan Väisälän, jota viljeli. Vaimo Elmiina sairastui kahdeksannen lapsen syntymän jälkeen ja menehtyi v. 1932. Arvi Vartiainen jäi leskeksi ja seitsemän lapsen yksinhuoltajaksi. Pula-aikana puolison kuoleman jälkeen pientilasta piti luopua velkaongelmien vuoksi, ja perhe päätyi asumaan Kesävierteelle Emil Kaikkosen tupaan. Perheen isä kävi talvisin metsätöissä savotoilla ja kesäisin maatöissä kansanedustaja Kalle Kämäräisen Niemen tilalla. Lapsista huolehti Elmiina-vaimon äiti Riitta Stiina Marin.
Arvi Vartiainen oli pitkä ja hoikka mies varusmiespalvelun alkaessa 1919 Karjalan Kaartin Rykmentissä Viipurissa. Puolustusvoimissa nimeksi vakiintui Juho Arvid erotukseksi toisesta samannimisestä. Varusmiespalvelus päättyi syksyllä 1920 Kutsu asepalveluun tuli kesken talvisodan 19.2.1940 ja hänet määrättiin täydennysmieheksi Jalkaväkirykmentti 38:n 2. komppaniaan. Sotilasarvoltaan hän oli sotamies. Hän taisteli kiväärimiehenä talvisodan viimeiset viikot Laatokan koillispuolella, kunnes kaatui Pitkärannan lähellä Impilahdella. Aamuyöllä 11.3.1940 Jalkaväkirykmentti 38:n 2. komppania siirtyi etulinjaan, johon vihollinen sai aamupäivällä läpimurron ja komppania joutui vetäytymään. Komppaniasta kaatui päivän aikana 7 miestä ja haavoittui 18. Arvi Vartiaisen ruumis jäi taistelupaikalle. Nuorin lapsista oli isän kuollessa 11-vuotias. Siunattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 448)
Vartiainen Onni Rafael 7.9.1912-10.1.1940
Onni Vartiainen oli 27-vuotias työmies Lapinsalon Pakolasta. Perheeseen kuuluivat vanhemmat, torpparit Olli Vartiainen ja Iida o.s. Piippo. Talvisodassa hän palveli Kevyt Osasto 13:n polkupyöräkomppaniassa. Sotilasarvoltaan hän oli jääkäri, kiväärimies. Hän haavoittui 20.12.1939 Impilahden Ruokojärvellä Patakukkulalla ja menehtyi haavoittuneena 10.1.1940 16. Sotasairaalassa. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 170)
1917 – 1918 Sisällissodassa kaatuneet
Nuutinen Samuel (Samppa) 21.4.1897-28.4.1918
Samppa Nuutinen oli 21-vuotias maanviljelijä Lapinsalon Haapalasta. Perheeseen kuuluivat vanhemmat Vilhelm ja Agatta Nuutinen ja kymmenen sisarusta. Sisällissodassa hän oli rintamalla valkoisten puolella helmikuusta 1918 lähtien taistellen mm. Savossa, Viipurissa ja Kolikkoinmäellä. Kun Ville-veli kaatui helmikuussa 1918, hän halusi lähteä veljensä sijaan rintamalle. Sotilasarvoltaan hän oli sotilas, ryhmänjohtaja. Kaatui Viipurin valloituksessa Kolikkoinmäellä. Kun helluntaimaanantaina, toukokuun 20. päivänä haudattiin kahdeksan vapaussankarin ruumiit yhtä aikaa, joukossa Samppa Nuutinen, oli vanha kirkko täynnä saattoväkeä. Haudattiin Kiuruvedelle vapaussoturien hautaan.
Nuutinen Vilhelm (Ville) 11.1.1891-22.2.1918
Ville Nuutinen oli 27-vuotias kansakoulun opettaja Lapinsalon Haapalasta. Perheeseen kuuluivat vanhemmat Vilhelm ja Agatta Nuutinen ja kihlattu. Sisaruksia oli kymmenen. Ville Nuutinen sai ensimmäisenä päästötodistuksen v. 1904 perustetusta Lapinsalon kansakoulusta. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi v. 1914 Kajaanin opettajaseminaarista, jonka opettajakunnassa vallinnut isänmaallinen henki aktivoi myös opiskelijoita. Hän toimi opettajana Ruokolahden Kemppilän ja Suomussalmen Kiannanniemen kouluissa molemmissa vuoden ja valittiin Lapinsalon koulun opettajaksi v. 1917. Hänellä oli kihlattu morsian Liisa.
Sisällissodan alettua Ville Nuutinen lähti vapaaehtoisena rintamalle valkoisten puolelle. Lähtiessään kotoaan hän oli sanonut: ”Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu”. Isänmaan kutsu oli kuitenkin voimakas. Antti Tikkanen Kiuruveden Suojeluskunnan esikunnasta ilmoitti Ville Nuutisen isälle, että ”Teidän rakas poikanne Kansakoulun opettaja Wilho Knuutinen on Warkauden taistelussa viime torstai-iltana t.k. 21 p:nä haavoittunut oikeaan käteen sattuneesta Punakaartilaisten räjähtävästä Dum-dum kiväärin kuulasta, joka kuula räjähtäessään on vaikeasti haavoittanut Wilhoa oikeaan kylkeen ja vatsaan. Näistä saamistaan haavoista on rakas poikanne saamiemme tietojen mukaan viime yön tienoilla kuollut sairaalassa rauhallisesti.” Varkauden Punaisen ristin ambulanssimies kirjasi hänen sanelemansa viimeiset terveiset isälle, kotiväelle ja ystäville: ”Menen edeltä odottamaan”.
Ville Nuutisen sisar, kansakoulunopettaja Kirsti Nuutinen (Piippo) lausui siunaustilaisuudessa:
”Niin tuntuu kuin emme ois
Sua antaneet pois
Sä poikamme, veli, sulho.
Sä kallis olit meille
Me rakkaita Sulle,
joka kaikkesi muille annoit,
Menit edellä odottamaan meitä.”
Sotilasarvoltaan Ville Nuutinen oli sotilas. Hänen kaaduttuaan lähti Samppa-veli hänen tilalleen rintamalle. Hänkin kaatui pari kuukautta myöhemmin. Ville Nuutinen haudattiin Kiuruvedelle ensimmäisenä Kiuruveden vapaussoturien yhteishautaan.