Sulkavanjärven taulu

Takaisin

Sulkavanjärven kyläkirkko, Kyläkirkontie 113. Vieressä on Sulkavanjärven hautausmaa. Taulussa on 22 Sulkavanjärven sankarivainajaa.

Asikainen Juho Veikko 11.4.1906-17.2.1940

Veikko Juho Asikainen oli 33-vuotias työmies Koijärvenmäeltä. Talvisodassa joukko-osasto oli Jalkaväkirykmentti 39, kiväärimiehenä. Sotilasarvo oli korpraali. Hän kaatui 17.2.1940 Laatokan koillispuolella Koivuselässä. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 88)

Kaikkonen Veikko Olavi 27.4.1917-7.9.1941 (taulussa kaatui 7.9.1940)

Veikko Olavi Kaikkonen oli 24-vuotias metsätyömies Kupeelasta. Perheeseen kuuluivat puoliso Katri o.s. Tossavainen ja lapset Tyyne, Irja, Pentti ja Olavi. Jatkosodassa joukko-osasto oli Kevyt Osasto 9, Jalkaväkirykmentti 2, kiväärimiehenä. Sotilasarvo oli sotamies. Hän osallistui taisteluihin Kannaksella, Itä-Karjalassa. Hänelle myönnettiin 2. luokan vapaudenmitali. Haavoittui olkapäähän Leppäsyrjässä 15.7.1941. Kotiloman jälkeen oli lentokuljetus Viipuriin, jolloin vihollinen ampui koneen alas. Hän kaatui 7.9.1941 Syvärillä. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 280)

Kokkonen Aarne Paavo 11.11.1914-26.7.1942 (kuolinilm. s. 11.10.1915, k. 26.4.1942)

Aarne Paavo Kokkonen oli 27-vuotias työmies, syntyi Liejun mökissä. Joukko-osasto talvisodassa oli Jalkaväkirykmentti 39, 8. komppania, toimi konepistoolimiehenä. Taistelupaikkoja olivat Uomaa, Ruhtinaanmäki, Koirinoja. Jatkosodassa joukko-osasto oli Kevyt Osasto 2, Jalkaväkirykmentti 10, 8. komppania, toimi kiväärimiehenä. Sotilasarvo oli sotamies. Hän haavoittui 18.12.1939 Ruhtinaanmäellä. Hän kaatui 26.7.1942 Ontajärvellä. Kaatumisen syy oli miinaräjähdys. Hän joutui omaan miinakenttään ja menehtyi joukkosidontapaikalla vammoihin vatsassa ja käsivarressa. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 312)

Kokkonen Antti Viljo 19.9.1920-10.7.1941

Antti Viljo Kokkonen oli 20-vuotias työmies. Hän syntyi Remeskylässä. Joukko-osasto jatkosodassa oli Jalkaväkirykmentti 8, I pataljoona, toimi kiväärimiehenä. Taistelupaikkoja olivat Saarivaara, Havuvaara, Koirinvaara. Sotilasarvo oli sotamies. Hän kaatui 10.7.1941 Juustilassa Soanlahden Kontiovaaran tienhaaran valtauksessa. Haudattiin Tuupovaaran sankarihautaan. (Hautapaikka 436)

Nousiainen Aarne Albert 28.4.1919-15.6.1944

Aarne Albert Nousiainen oli 25-vuotias työmies. Joukko-osasto jatkosodassa oli Jääkäripataljoona 3, 3. komppania, toimi ryhmänjohtajana. Taistelupaikkoja olivat Kokkari, Jalovaara, Ruhtinaanmäki, Käsnäselkä, Tulemajärvi, Kohtaselkä, Suurmäki, Tuulos, Aunus, Syväri, Latva, Petäjäselkä, Derevjannoje, Orsega, Uusiselkä, Äänislinna, Karhumäki, Poventsa, Haapamäki, Kuuterselkä. Sotilasarvo oli alikersantti. Hän kaatui 15.6.1944 Kuuterselässä Kanneljärvellä. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 254)

Parviainen Väinö 25.4.1919-19.7.1941

Väinö Parviainen oli 22-vuotias työmies Syvänsalmesta. Joukko-osasto oli jatkosodassa Jääkäripataljoona 2, konekiväärikomppania, Laatokan koillispuoli. Sotilasarvo oli lääkintäalikersantti. Hän kaatui 19.7.1941 Salmissa, Tulemajoella kiväärin luodista. Haudattiin Kiuruveden sankarihautaan. (Hautapaikka 435)

Remes Sulo Ilmari 14.8.1913-7.3.1940

Sulo Ilmari Remes oli 26-vuotias aliupseeri Käkisalmesta, syntymäpaikka Sulkavanjärven Hirsiharju. Perheeseen kuuluivat puoliso Iida o.s. Nousiainen ja lapsi Maija-Liisa. Joukko-osasto oli talvisodassa Jalkaväkirykmentti 26, II pataljoona, 2. konekiväärikomppania, Karjalankannas. Sotilasarvo oli kersantti. Hän haavoittui 23.2.1940 ja kaatui 7.3.1940 Viipurin maalaiskunnan Ventelässä. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 82)

Ruotsalainen Väinö Olavi 18.3.1921-31.7.1941

Väinö Olavi Ruotsalainen oli 20-vuotias rakennusmies. Hän oli syntynyt Sulkavankosken mökissä. Perheeseen kuuluivat vanhemmat Anna o.s. Lukkarinen ja Juho Ruotsalainen sekä kolme veljeä ja neljä siskoa. Jatkosodassa joukko-osasto oli Jalkaväkirykmentti 6, 1. komppania, toimi kiväärimiehenä. Sotilasarvo oli sotamies. Hän kaatui 31.7.1941 Rautjärvellä. Vainaja löydettiin Teerimäen maastosta 28.8.1941 ja tunnistettiin siellä. Oli kentälle jääneenä yli neljä viikkoa. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 431)

Rytkönen Jalo 8.12.1919-16.6.1944 (myös Rytkyn taulussa)

Jalo Rytkönen oli 24-vuotias maanviljelijä. Jatkosodassa joukko-osasto oli Jääkäripataljoona 2, toimi radiomiehenä, toisen luokan radiosähköttäjänä. Taistelupaikkoja olivat Muuanto, Kartahjärvi, Leppäsyrjä, Tulemajärvi, Palalahti, Suurmäki, Tuulos, Tuuksi, Aunus, Suomenjoki, Uuttujärvi, Syväri, Derevjannoje, Äänislinna, Karhumäki, Poventsa, Suurniemi. Sotilasarvo oli jääkäri. Hänelle myönnettiin 2. luokan vapaudenmitali. Hän kaatui 16.6.1944, kaatumispaikka oli Perjärvi, Muolaa. Ruumis jäi kentälle. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 291)

Räisänen Bruno 3.8.1915-10.6.1944

Bruno Räisänen oli 28-vuotias maanviljelijän poika. Jatkosodassa joukko-osasto oli Sissipataljoona 2, Jääkäripataljoona 1., 1. komppania, toimi ryhmänjohtajana. Taistelupaikkoja olivat Alalampi-Helylä, Kostamus-Krivi, Mainila. Sotilasarvo oli korpraali. Hän katosi 10.6.1944 Mainilassa partion vetäytyessä. Julistettiin kuolleeksi. Siunattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 299)

Räisänen Esko Paavali 29.4.1921-18.7.1941

Esko Paavali Räisänen oli 20-vuotias maanviljelijä, syntymäpaikka Virta. Jatkosodassa joukko-osasto oli Jääkäripataljoona 4, Konekiväärikomppania. Sotilasarvo oli jääkäri.

 

Esko anoi, että pääsisi yhdessä vanhimman veljensä Heikin tavoin talvisotaan. Hän oli jo lähtenyt näissä aikeissa kotoaan, mutta isä-Paavo oli asian huomattuaan soittanut aluepäällikölle ja kieltänyt tätä päästämästä poikaa rintamalle. Jatkosodan alkaessa Esko oli siltavartiossa Honkarannassa, kun kutsu tuli. Hän kävi ennen lähtöään kotona, josta Heikki oli jo ehtinyt lähteä kohti kirkonkylää. Eskoa ei varmaankaan olisi viety ainakaan etulinjaan, sillä hänellä oli huonot jalat, jotka helposti kipeytyivät pitemmästä kävelystä.

 

Lähtiessään Esko vielä, aivan kuin kohtalonsa aavistaen totesi sisarelleen, että jos hänet Kuopiosta lähetetään jalkojen takia kotiin, niin hän tulee, mutta muuten ei enää koskaan. Kuopiosta Eskoa ei käännytetty takaisin, mutta hän sairastui kuumeeseen, eikä ehtinyt toisten rintamalle lähtijöiden mukaan. Kotoa toipumislomalta lähtiessään hän sanoi äidilleen, ettei hän palaa sodasta elävänä.

 

Niin sitten kävikin. Esko Räisänen haavoittui Salmin valtauksessa ja menehtyi vammoihinsa matkalla 26. Kenttäsairaalaan. Hänen sotansa kesti vain viisi päivää. Kuolinilmoituksessa mainitaan, että ”Eskomme lepää toistaiseksi Loimolan sankarihaudassa”. Ruumis siirrettiin 11.2.1942 Kiuruveden sankarihautausmaalle. (Hautapaikka 433)

Räisänen Martti 19.2.1915-1.8.1944

Martti Räisänen oli 29-vuotias maanviljelijä. Synnyinpaikka oli Mäkelä. Talvisodassa hän palveli Jalkaväkirykmentti 39:ssä ryhmänjohtajana. Jatkosodassa joukko-osasto oli Kevyt Osasto 2, Erillinen pataljoona 24. Taistelupaikkoja olivat Rukajärven suunta ja Ilomantsi. Sotilasarvo oli kersantti, toimi talousaliupseerina. Hän kaatui 1.8.1944 Ilomantsissa, Lehmivaarassa kranaatin osuttua keskivartaloon. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 321)

Räisänen Veli Albert 11.8.1911-14.1.1940

Veli Albert Räisänen oli 28-vuotias maanviljelijä ja räätäli. Syntymäpaikka oli Virta. Albert eli Alpi oli taitava käsistään. Hän osasi valmistaa kenkiä, ommella pukuja ja nikkaroida huonekaluja. Alpi oli ennen sotia töissä Kiuruveden kirkonkylässä, vaatturi Paavo Fr. Saastamoisella, jolle teki pakasta diagonaalia tai sarkakankaasta sadat housut. Kaikki menivät kaupaksi ja vielä jälkeenpäinkin monet kysyivät kauppiaalta, että vieläkö Alpin tekemiä housuja olisi saatavissa.

 

Alpi palveli talvisodassa Kevyt Osasto 13:ssa, taistelupaikkoina Impilahti, Nietjärvi. Sotilasarvo oli sotamies. Hän kaatui Nietjärvellä, Härkösenlammella hyökkäyksessä Pitkärantaan. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 89)

Räisänen Väinö 27.7.1911-12.2.1940

Väinö Räisänen oli 28-vuotias maanviljelijän poika, maatalous- ja metsätieteiden ylioppilas. Hän palveli talvisodassa Jalkaväkirykmentti 39:ssä, II pataljoonassa, 2. konekiväärikomppaniassa konekiväärimiehenä. Taistelupaikkoja olivat Laatokan koillispuoli, Koivuselkä. Sotilasarvo oli kornetti. Hän kaatui 12.2.1940 Impilahden Koivuselässä. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 90)

Räisänen Väinö Emil 31.1.1905-29.12.1939

Väinö Emil Räisänen oli 34-vuotias työmies. Synnyinpaikka oli Sulkavanjärven Tursa. Hän palveli talvisodassa Jalkaväkirykmentti 39:ssä kiväärimiehenä. Sotilasarvo oli sotamies. Hän kaatui 29.12.1939 Impilahdella Ruhtinaanmäessä. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 132)

Tabell Eino 24.8.1908-10.7.1944 (kuolinilm. syntyi 24.3.1908)

Eino Tabell oli 36-vuotias työmies. Synnyinpaikka oli Kanteleensaari. Perheeseen kuuluivat puoliso Lyyli Vilhelmiina o.s. Ruotsalainen sekä lapset Irja ja Tyyne. Hän palveli talvisodassa Jalkaväkirykmentti 39:ssä kiväärimiehenä. Taistelupaikkoja olivat Uomaa, Laatokan koillispuoli. Jatkosodassa joukko-osasto oli Kevyt Osasto 2, 20. Prikaati, toimi kiväärimiehenä. Taistelupaikkoja Repola, Virta, Lupasalmi, Klyysinvaara, Kuutamalahti, Rukajärvi, Juustila. Sotilasarvo oli sotamies. Eino Tabell kaatui 10.7.1944 Viipurin maalaiskunnassa, Juustilassa. Ruumis jäi kentälle, mutta saatiin evakuoitua viikon kuluttua 17.7. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 196)

Tenhunen Eemil 20.5.1902-20.10.1941

Eemil Tenhunen oli 39-vuotias maanviljelijä. Syntymäpaikka oli Peltomäki, joka sijaitsee Sulkavan ja Rytkyn rajamailla. (Eemilin nimi puuttuu Sulkavan taulusta, mutta löytyy Rytkyn taulusta.) Perheeseen kuuluivat puoliso Anna ja tytär Airi. Eemil harrasti urheilua ja ammuntaa. Hän lähti nuorena miehenä Kanadaan, mutta palasi talvisodan alla takaisin Suomeen nähtyään unen, jossa sanottiin, että sinun pitää mennä isänmaatasi puolustamaan. Kotiin tultuaan hän meni Kuopion sotilaspiiriin ilmoittautumaan. Hän sai komennuksen panssarikoulutukseen eikä sen vuoksi ehtinyt talvisodassa rintamalle saakka. Hänen kohtalokseen tuli kaatua jatkosodan alkuvaiheessa Rukajärvellä.

 

Eemil Tenhunen palveli talvisodassa Panssaripataljoonassa panssarivaunuampujana ja jatkosodassa Kevyt Osasto 2:ssa panssarintorjuntamiehenä. Taistelupaikkoja olivat Repola, Virta, Lupasalmi, Klyysinvaara, Kuutamalahti, Rukajärvi, Ontrosenvaara. Sotilasarvo oli korpraali. Hän kaatui 20.10.1941 Ontrosenvaarassa partiomatkalla. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 235)

Tenhunen Sulo Paavo Antero 18.12.1913-3.2.1940 (kuolinilm. syntyi 19.12.1913)

Pauli Sulo Antero Tenhunen oli 26-vuotias maanviljelijä. Synnyinpaikka oli Laukkala. Talvisodassa joukko-osasto oli Jalkaväkirykmentti 39, II pataljoona, 4. komppania. Taistelupaikkoja olivat Laatokan koillispuoli, Koirinoja, Konnunsaari. Sotilasarvo oli vääpeli. Hän kaatui 3.2.1940 Impilahdessa, Konnunsaaressa. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 95)

Tikkanen Eino Fredrik 10.2.1917-14.2.1940

Eino Fredrik Tikkanen oli 23-vuotias maanviljelijä. Syntymäpaikka oli Iso-Sahi, mutta Eino ehti vähän ennen sotaa, syyskuussa 1939 muuttaa kirjansa Rovaniemelle. Hän palveli Osasto A/Rovaniemen harjoituskeskuksessa kiväärimiehenä. Taistelupaikkoja olivat Märkäjärvi, Salmivaara, Salla. Sotilasarvo oli rakuuna. Hän kaatui 14.2.1940 Sallassa, Salmivaarassa. Ruumis jäi ensin vihollisen puolelle, mutta saatiin evakuoiduksi ja haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 97)

Tossavainen Eino 25.4.1911-23.7.1941

Eino Tossavainen oli 30-vuotias suutari. Synnyinpaikka oli Rinteelä. Perheeseen kuuluivat puoliso Aina Maria o.s. Remes ja lapset Anna Liisa ja Kaisa. Talvisodassa hän palveli Kevyt Osasto 13:ssa kiväärimiehenä Laatokan koillispuolella, jatkosodassa Kevyt Osasto 2:ssa kiväärimiehenä. Taistelupaikkoja olivat Porajärvi, Klyysinvaara, Leppivaara. Sotilasarvo oli sotamies. Hän kaatui partioautoon 23.7.1941 Vitovaarassa. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 11)

Tossavainen Eino Fredrik 14.8.1919-24.9.1940

Eino Fredrik Tossavainen oli 20-vuotias maanviljelijän poika, ja hänen syntymäkotinsa oli Salmenkylän Kuloharju. Eino palveli Jalkaväkirykmentti 39:ssä ja hänen sotilasarvonsa oli sotamies. Hän sai talvisodan sytyttyä käskyn ilmoittautua Ilmajoen koulutuskeskuksessa 1.1.1940. Sieltä hän lähetti Hilja-siskolleen kortin, jossa kirjoitti lähdön rintamalle olevan lähellä. Lähtö tapahtui 21.2.1940, mutta sotatoimialueelle Impilahden Uomaalle ehdittyä Einoa ja muita miehiä kuljettaneeseen ajoneuvoon tuli täysosuma ja kaikki ajoneuvossa olleet katosivat käytännöllisesti katsoen ”taivaan tuuliin”. Toisin sanoen kaatumispäivä on 22.-25.2.1940, riippuen siitä, miten kauan kuljetus toiselta puolen Suomea Uomaalle kesti. Matrikkelitiedon mukaan kaatumispäivä olisi ollut 4.12.1939, mutta se on virheellinen.

 

Eino Tossavainen julistettiin Helsingin raastuvanoikeuden 10.5.1940 antamalla päätöksellä kuolleeksi päivämäärällä 24.9.1940. Einon kohdalla virheet eivät lopu tähän. Hänen hautakiveensä Kiuruveden sankarihautausmaalla kuolinpäiväksi on hakattu 14.9.1940. (Hautapaikka 414)

Tossavainen Fridjoff 5.2.1898-7.3.1940 (kuolinilm. syntyi 2.4.1898)

Fridjof Tossavainen oli 42-vuotias maanviljelijä. Perheeseen kuuluivat puoliso Aino o.s. Kananen ja poika Pentti. Hän palveli talvisodassa Jalkaväkirykmentti 13:ssa Laatokan koillispuolella. Sotilasarvo oli korpraali. Hän haavoittui Viipurin maalaiskunnan Kärstilän järven jäällä 7.3.1940 ja menehtyi kenttäsairaalassa. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 111)

Väisänen Petteri Ambrosius 15.5.1904-27.11.1941

Ambro Väisänen oli 37-vuotias maatyömies. Synnyipaikka oli Hämppö. Perheeseen kuuluivat puoliso Iida Elisabet o.s. Lasanen ja lapset Inkeri ja Heikki. Hän palveli jatkosodassa Jalkaväkirykmentti 56:ssa, 9. komppaniassa pikakivääriampujana. Taistelupaikkoja olivat Kiimasjärvi, Nuosjärvi, Kaskenniemi, Solomanni, Kodohuko, Karhumäki. Sotilasarvo oli sotamies. Ambro Väisänen kaatui 27.11.1941 Karhumäessä. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 364)

Vitri Urho Johannes 3.2.1920-22.8.1941

Urho Johannes Vitri oli 21-vuotias puuseppä Rovaniemeltä, syntyisin Pielavedeltä. Rovaniemellä oli morsian Kaija Jyvälä. Jatkosodassa hänen joukko-osastonsa oli Esikuntakomppania/Käkisalmen läänin Rykmentti. Toimi Jalkaväkirykmentti 33:ssa lähettinä, ryhmänjohtajana ja joukkueen varajohtajana. Taistelupaikkoja Paltuvaara ja Nurmitunturi. Sotilasarvo oli alikersantti, aseseppä. Vitri kaatui 22.8.1941 Vuorikylässä Nurmitunturin taistelussa. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 151)

Muistokirjoituksia: