Ryönänjoen taulu

Takaisin

Ryönänjoen Isänmaan puolesta -taulu on tällä hetkellä Lahtelassa Pohjolan Jyväjemmarit Oy:n tiloissa, Rapakkojoentie 70.

 

Muistotaulun paljastustilaisuus pidettiin marraskuussa 1963 Ryönänjoen kansakoulun 50-vuotisjuhlassa. Ryönänjoen koulu lakkautettiin 1972, jonka jälkeen taulu siirrettiin Rapakkojoen koululle. Koulutoiminta siellä loppui vuonna 2010 ja kiinteistö siirtyi yksityisomistukseen, joten taululle piti löytää vielä uusi sijoituspaikka.

 

Isänmaan puolesta -taulussa on 18 ryönänjokista tai Ryönänjoen koulupiirin alueelta lähtöisin olevaa talvi- ja jatkosodassa 1939–1944 kaatunutta sankarivainajaa.

Ryönänjoen taulu muokattu

Hyvönen Juhan Pekka (Johan Petter) 4.9.1911-7.1.1940 (myös yhteiskoulun taulussa)

Juhan Pekka Hyvönen oli 28-vuotias tilallinen Hautajoen Kiurumäeltä. Naimaton, vanhemmat Pekka ja Saara Hyvönen. Hän oli oppilaana Kiuruveden yhteislyseossa vuosina 1922–24. Talvisodassa hänen joukko-osastonsa oli jalkaväkirykmentti 39, II pataljoona, 6. komppania. Taistelupaikkoja Uomaa, Ruhtinaanmäki, Pyhäjärvi. Sotilasarvo korpraali. Kaatui Impilahden Lemetissä. Kaipaamaan jäivät äiti, neljä siskoa ja kasvattisisko. Haudattu Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 105)

Kärkkäinen Antti Eemeli 25.12.1918-20.10.1941

Antti Eemeli Kärkkäinen oli 22-vuotias maanviljelijä Hautakylän Hovilta. Naimaton, isä Antti Kärkkäinen. Talvisodassa hänen joukko-osastonsa oli Kenttätäydennyspataljoona 13, Laatokan koillispuoli. Jatkosodassa joukko-osastona Kevyt Osasto 2, panssarintorjuntamies. Taistelupaikkoja Repola, Virta, Lupasalmi, Klyysinvaara, Kuuhtamalahti, Rukajärvi. Kaatui partiokahakassa Ontrosenvaaran maastossa. Sotilasarvo sotamies. Haudattu Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 233)

Kärkkäinen Eino Johannes 25.8.1921-3.8.1944

& Kärkkäinen Erkki Olavi 19.11.1916-3.8.1944

Eino Kärkkäinen oli 22-vuotias työmies Ryönänjoen Kytölästä. Naimaton, isä Olli Kärkkäinen. Osallistui jatkosotaan ja hänen joukko-osastoinaan olivat Kevyt Osasto 2 ja Jalkaväkirykmentti 52 Rukajärven suunnalla. Kaatui Ontrosenvaarassa Tunkuan tien suunnassa tukikohdassa Peukaloniemi. Sotilasarvo korpraali. Haudattu Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 366)

Erkki Kärkkäinen oli 27-vuotias työmies Ryönänjoen Kytölästä. Perheeseen kuuluivat puoliso Irja ja kaksi lasta, isä Olli Kärkkäinen. Talvisodassa hänen joukko-osastonsa oli Kevyt Osasto 13, taistelupaikkoina Uuksu, Lemetti, Ruokojärvi. Jatkosodan joukko-osastoina olivat Kevyt Osasto 2 ja Jalkaväkirykmentti 10. Taistelupaikkona Repola, Virta, Lupasalmi, Klyysinvaara, Kuutamalahti, Rukajärvi, Ontajoki, Ontrosenvaara. Kärkkäinen palveli talvisodassa kiväärimiehenä, mutta ylennettiin jatkosodan aikaan alikersantiksi ja toimi kivääriryhmän johtajana. Kaatui Ontrosenvaarassa Tahkokoskella partiokahakassa. Haudattu Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 365)

Erkki ja Eino Kärkkäinen olivat veljeksiä ja kaatuivat samana päivänä. Heidät haudattiin yhdessä ja hautapaikat ovat vierekkäin Kiuruveden sankarihautausmaalla.

Kärkkäinen Olavi Petteri 12.7.1914-1.8.1941

Olavi Kärkkäinen oli 27-vuotias työmies, kotipaikka Tallikangas Hautakylässä (Kämäränlahti). Perheeseen kuului puoliso Jenny. Vanhemmat Pekka ja Anna-Kaisa Kärkkäinen. Talvisodassa hänen joukko-osastonsa oli Erilliskomppania 11, taistelupaikkoina Yläluostari, Porajärvi, Nautsi. Jatkosodassa joukko-osastona oli Sissipataljoona 2 ja taistelupaikkoina Alalampi, Hämekoski, Rytty, Tohmajoki. Haavoittui Sortavalan Helylässä 30.7. klo 18 ja menehtyi 1.8.1941. Sotilasarvoltaan Kärkkäinen oli alikersantti ja toimi molemmissa sodissa ryhmänjohtajana. Haudattu Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 277)

Lappalainen Eino Aapeli 19.12.1908-20.2.1940 (myös yhteiskoulun taulussa)

Eino Lappalainen oli 31-vuotias maanviljelijä Hautajoen Lappalasta. Perheeseen kuuluivat puoliso Helvi o.s. Tenhunen ja kaksi lasta, vanhemmat Nikolai ja Inka Lappalainen. Eino Lappalainen kävi keskikoulun Kiuruveden yhteiskoulussa v. 1925 ja ryhtyi sitten hoitamaan isältä perittyä kotitaloaan. Maamiehenä hän oli esimerkillinen ja toimi lisäksi useissa kunnallisissa luottamustehtävissä, mm. kunnanvaltuustossa ja huoltolautakunnassa. Sopuisan luonteensa vuoksi hän oli kaikkialla pidetty.

 

Eino Lappalainen suoritti asevelvollisuuden vuosina 1929-30. Hän kuului Kiuruveden suojeluskuntaan. Talvisodassa hän palveli Jalkaväkirykmentti 39:n III pataljoonan 9. komppaniassa ja osallistui taisteluihin Laatokan koillispuolella. Sotilasarvoltaan hän oli vänrikki. Ote kirjeestä: ”Nyt, kun joutaa vähän muutakin ajattelemaan kuin sotaa eli siis joukkueensa ja itsensä suojelemista ja vihollisen tappamista, tuntuu aivan ihmeelliseltä, että sitä vielä ehyen ja kauppakelpoisen nahkan sisällä hengittää. Varmaankin Korkeimman suojeluksesta se johtuu, sillä mm. Uuksujoella, Kotajärvellä ja Syskyjärvellä oli sellainen tuisku, että ihme oli, kun niin vähillä tappioilla pääsimme.” Hän haavoittui vaikeasti 6.2.1941 Impilahden Nietjärvellä ja menehtyi pari viikkoa myöhemmin kenttäsairaalassa. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 94)

Lind Antti 13.9.1914-15.7.1944

Antti Lind oli 29-vuotias maanviljelijä Ryönänjoen Uudispihasta. Naimisissa, puoliso Tyyne, kaksi lasta. Vanhemmat Antti ja Tyyne Lind. Talvisodassa hänen joukko-osastonsa oli Jalkaväkirykmentti 39 ja tehtävä viestimies. Taistelualueena oli Laatokan koillispuolella Uomaa, Lavajärvi, Ruhtinaanmäki, Mitro, Koivuselkä. Jatkosodassa joukko-osastoina olivat Kevyt Osasto 2 ja 16. Tykkikomppania, tehtävä kiväärimies. Taistelupaikkoja olivat Kolvasjärvi, Repola, Virta, Kuutamalahti, Porajärvi. Kaatui Impilahdessa Pitkärannan maastossa. Sotilasarvo sotamies. Haudattu Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 193)

Martikainen Erkki Olavi 30.7.1917-17.7.1941 (kuolinilm. syntyi 31.7.1917)

Erkki Olavi Martikainen oli 23-vuotias työmies Ryönänjoen Majasaaresta (Hulkinperä). Naimaton, äiti Liisa Martikainen. Jatkosodassa joukko-osastona oli Sissipataljoona 2, tehtävä panssarintorjunta kivääriampuja. Taistelupaikkoja olivat Ruskeala, Alalampi, Lähteenselkä. Kaatui Ruskealan Lähteenselässä. Sotilasarvo korpraali. Haudattu Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 224)

Mård Paavo 17.1.1909-9.8.1941

Paavo Mård oli 32-vuotias maanviljelijä Hautakylän Koivulasta. Naimisissa, puoliso Siiri, kaksi lasta. Isä Matti Mård. Osallistui jatkosotaan kiväärimiehenä Sissipataljoona 2 riveissä. Taistelualueena Laatokan koillispuoli. Kaatui Sortavalassa Helylän lentokentällä. Sotilasarvo sotamies. Haudattu Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 278)

Mähönen Juho Emil 16.2.1899-23.2.1940

Juho Mähönen oli 41-vuotias maanviljelijä Ryönänjoelta (Hautajoki, Hulkinperä). Naimisissa, puoliso Iida Vilhelmiina, kuusi lasta. Isä Juho Mähönen. Osallistui talvisotaan kiväärimiehenä Jalkaväkirykmentti 65:n riveissä. Kaatui Suomussalmella. Sotilasarvo sotamies. Haudattu Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 209)

Mähönen Väinö Heikki 14.2.1906-12.8.1941

Väinö Mähönen oli 35-vuotias tilallinen Ryönänjoen Kuuselasta. Naimisissa, puoliso Kaisa, kolme lasta. Isä Juho Mähönen. Osallistui jatkosotaan Sissipataljoona 2:n riveissä, tehtävä ajomies. Taistelupaikat Alalampi, Hämekoski, Rytty, Tohmajoki. Haavoittui 8.7.1941 Sortavalan Helylässä ja menehtyi 2. Kenttäsairaalassa. Sotilasarvo sotamies. Haudattu Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 276)

Pennanen Adam Fabian 8.9.1905-9.9.1941

Adam Pennanen oli 36-vuotias työmies Ryönänjoen Leppäharjusta. Naimisissa, puoliso Helmi, kaksi lasta. Vanhemmat Serafina ja Kalle Pennanen. Osallistui talvisotaan Jalkaväkirykmentti 39:n riveissä, tehtävä sairaankantaja. Taistelupaikat Uomaa, Ruhtinaanmäki, Konnunsaari, Pyhäjärvi. Jatkosodassa joukko-osastona oli Kevyt Osasto 2 ja tehtävä edelleen sairaankantaja. Taistelupaikat Repola, Virta, Klyysinvaara, Kuutamalahti, Rukajärvi. Kaatui tykistötuleen Rukajärvellä Rukasuolla. Sotilasarvo sotamies. Haudattu Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 149)

Pennanen Eemil Johannes 14.2.1916-3.5.1945

Emil Pennanen oli 29-vuotias työmies Ryönänjoelta. Naimaton, isä Kalle Pennanen. Oli toiminut myös laivan höyrykoneen lämmittäjänä. Osallistui jatkosotaan Kainuun Sotilaspiirin alaisuudessa Jalkaväkirykmentti 52:n riveissä Rukajärven suunnalla. Sotilasarvo sotamies. Kaatui 3.5.1945 54. Sotavammasairaalassa. Haudattu Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 287)

Pennanen Niilo Paavali 28.11.1923-23.6.1943

Niilo Pennanen oli 19-vuotias maatyömies Ryönänjoelta. Naimaton, vanhemmat Serafina ja Kalle Pennanen. Osallistui jatkosotaan Jalkaväkirykmentti 52:n riveissä Rukajärven suunnalla taistelulähettinä ja kiväärimiehenä. Katosi 23.6.1943 Ontajoella tukikohdassa Suvi hyökkäyksessä ja joutui vangiksi. Julistettu kuolleeksi 13.2.1950 tehdyllä päätöksellä. Sotilasarvo sotamies. Haudattu Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 255)

 

Niilo ja jatkosodan hyökkäysvaiheessa kaatunut Adam Pennanen olivat veljeksiä.

Piippo Matti 24.10.1912-30.7.1941

Matti Piippo oli 28-vuotias maatyömies Ryönänjoelta Hautakylän Kämäränlahdesta. Naimaton, isä Antti Piippo. Osallistui talvisotaan Jalkaväkirykmentti 65:n riveissä konepistoolimiehenä Suomussalmen ja Kuhmon suunnalla. Jatkosodassa joukko-osastona oli Sissipataljoona 2, tehtävä pikakiväärimies. Taistelupaikkoja olivat Alalampi, Hämekoski, Rytty, Tohmajoki. Kaatui Impilahdella Tohmajoella. Sotilasarvo sotamies. Haudattu Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 272)

Ruotsalainen Pentti Yrjö 13.7.1915-20.10.1941

Pentti Ruotsalainen oli 25-vuotias maanviljelijä Ryönänjoen Rytkynniemestä. Naimaton, vanhemmat Tyyne ja Paavo Ruotsalainen. Osallistui talvisotaan Jalkaväkirykmentti 39:n 2. Konekiväärikomppanian ryhmänjohtajana. Taistelupaikat Uomaa, Lavajärvi, Ruhtinaanmäki, Pyhäjärvi, Mitro, Nietoja, Koirinoja. Jatkosodassa joukko-osasto oli Kevyt Osasto 2 ja tehtävä ryhmänjohtaja. Taistelupaikat Repola, Virta, Lupasalmi, Klyysinvaara, Kuutamalahti, Rukajärvi, Ontrosenvaara. Kaatui partiomatkalla Ontrosenvaaran maastossa. Sotilasarvo kersantti. Haudattu Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 238)

Isänmaan muistoja

-Nyt lähti Rytkynniemestä kaks kovvoo työntekijätä.

Näillä sanoilla hyvästeli nuori Rytkynniemen Pentti, lähtiessän jatkosotaan hevosensa Urpan kanssa.

Luovuttaessaan hevosensa, Pentti näki sen viimeisen kerran. Molempien kohtalona oli menehtyä sodassa.

Samasta talosta lähti myös Bertta-sisar lotaksi yksikköönsä, jossa hän oli toiminut muonituslottana jo linnoitustöiden aikana. Sen sijaan talvisodassa haavoittunut Tauno jäi kotirintaman palvelukseen. Hän kävi Sotilaspiirin Kiuruveden aluetoimistossa päivystämässä.

Oli syksyinen aamupäivä 1941. Rytkynniemen tuvassa vietettiin aamuaskareiden jälkeistä käsityöhetkeä, kun puhelin soi. Tyyne-emäntä kiirehti vastaamaan ja kuuli Tauno-poikansa pyytävän sisartaan Maijaa puhelimeen, ei pystynyt Tauno äidilleen asiaansa sanomaan.

Maija sai kuulla: Pentti oli kaatunut 20.10.

Järkyttynyt tyttö säntäsi ulos ja sai Aino-siskon peräänsä. Äiti löysi tyttärensä puuliiteristä itkemästä.

-Pentti, vaeko Bertta?

Äidin vaisto oli aavistanut tapahtuman ja hän sai kuulla vahvistuksen asialle.

Tuli ilmoitus, että ruumiita kuljettava juna pysähtyy Ryönänjoen asemalle. Omaisten raskas velvollisuus oli mennä tunnistamaan poikansa.

Jään yli vedettiin reellä kallis vainaja kotiin ja sijoitettiin Pentin omaan, itse tekemäänsä aittaan. Arkkua ei muutettu, mutta Mähösen puusepänliikkeestä tuli henkilö, joka toi kankaan ja päällysti kannen. Valokuvissa näkyy arkun kauniit, valkoiset poimutukset ja koristelut.

Naapurit kävivät katsomassa ja hyvästelemässä vainajaa lähes päivittäin. Iltaisin käytiin veisaamassa Pentin arkun äärellä, näin valmistuttiin suureen luopumiseen.

Sankarihautajaisissa oli samalla kertaa yksitoista vainajaa Suomen lipulla peitetyissä arkuissaan siunattavana. Sisarukset muistelevat, että tämä olisi ollut ensimmäinen siunaustilaisuus vastavihityssä, palon jälkeen rakennetussa, kirkossa.

Kunniakuja juhlisti kirkosta lähtöä. Lotat ja sotilaspukuiset siviilipalvelusmiehet marssivat kulkueen edessä ja takana. Kunnialaukaukset ammuttiin haudalla.

Pentin muistotilaisuus pidettiin Rytkynniemessä. Laajan suvun ja naapureiden lisäksi oli ystäviä, ainakin sata henkilöä yhteensä. Sisarukset muistelevat tarjolla olleen oikeata kahvia. Lieneekö vielä ollut saatavilla, vai oliko myyjänä Iisalmessa oleva Kerttu-sisar saanut ainetta ”tiskin alta”. Ruokaa maataloissa oli omasta takaa. Samasta teuraasta saatiin aladopit, kylkirullat ja paistit. Tarjottavaa oli.

Miten sitten eteenpäin? Kotirintama taisteli enenevän niukkuuden ja työvoimapulan kourissa. Oli paneuduttava aherrukseen ja kestettävä menetys. Olihan Pentti kuollut kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta, niin kuin siunatessa oli sanottu.

Apuna surutyöhön oli ikävän kollektiivisuus. Penttiä kaipasivat naapurit ja kyläläiset. Aukko jäi myös urheilujoukkoihin, olihan Pentti myös hyvä hiihtäjä, siitä kertoivat lukuisat palkinnot. Monet nuoruusvuosien ystävät muistivat Penttiä iloisena ja joukkoon toivottuna kaverina.

Sukuun tultuani sain kuulla miten ja mitkä työporukan hommat olivat kuuluneet Pentille ja miten hän oli ollut raisu tekemään. Aina hän myös oli lähtenyt naapureita auttamaan tarvittaessa. Nimikirjaimet PR löytyivät latojen ovenpielistä, olihan Pentti ollut niitä tekemässä. Sanottiin:

-Toiset tekköö mitä ossoovat, Pentti tek mitä halus.

Sanotaan, että ihminen on kuollut vasta sitten, kun kukaan ei enää häntä muista. Sisarten lisäksi on vielä niitä, jotka muistavat Penttiä. Onhan viime vuosiin asti haudalle ilmaantunut kukkakimppu nuoruuden ystävältä.

Uskon, että sotasankarin muisto jää elämään suvun muistoihin.

 

Kirjoittaja: Raija Ruotsalainen, Pentin ja Taunon Aarno-veljen puoliso. Kertomus on julkaistu Raijan omakustannekirjassa ”Onhan minulla muistot”.

Ruotsalainen Tauno Paavali 18.3.1912- 11.2.1954

Tauno Ruotsalainen oli maanviljelijä Ryönänjoen Rytkynniemestä. Talvisodan alkaessa hän oli 27-vuotias. Naimisissa, puoliso Aino, kolme lasta. Vanhemmat Tyyne ja Paavo Ruotsalainen. Osallistui talvisotaan Kevyt Osasto 13:n riveissä konekiväärijoukkueen johtajana ja joukkueen varajohtajana. Taistelupaikat Uusikylä, Uuksu, Ruokojärvi, Lemetti, Nietjärvi, Pitkäranta. Haavoittui vaikeasti ja toimi jatkosodan aikaan kotirintaman palveluksessa. Hän kävi Sotilaspiirin Kiuruveden aluetoimistossa päivystämässä. Tauno menehtyi sodassa saamiinsa vammoihin 41-vuotiaana. Sotilasarvo kersantti. Haudattu Kiuruveden vanhalle hautausmaalle Rytkynniemen sukuhautaan.

 

Tauno oli jatkosodan hyökkäysvaiheessa kaatuneen Pentti Ruotsalaisen vanhempi veli ja Rytkynniemen perheen esikoinen. Tauno ja Pentti kuuluivat suojeluskuntaan ja olivat molemmat innokkaita urhelumiehiä. Tauno suoritti varusmiespalveluksensa Terijoella ja Pentti Käkisalmessa.

Kaksi sankaria

Johdatustako, vaiko sattumaa? Joskus elämän kohtalot sivuavat toisiaan, jättäen jälkensä tulevaan.

Suomea koetteli talvisota ja urheat miehet puolustivat isänmaataan ylivoimaista hyökkääjää vastaan.

Taavi ja Ville kuuluivat samaan joukkueeseen, Taavi joukkueen johtajana ja Ville viestimiehenä.

Oli myöhäinen syystalven ilta, kun Ville tuli kämpälle litimärkänä ja väsyneenä. Ei ehtinyt mies edes kuivia ylleen vaihtaa, kun tuli jo käsky lähteä tiedusteluretkelle. Taavi säälitteli nuorempaansa, kouluajoilta tuttua miestä ja käski pojan vaihtamaan kuivat ylle. Hän itse, levänneenä miehenä, kiertäisi käsketyn reitin. Taavi ei enää tullut takaisin. Vastapuolelta tullut laukaus haavoitti käden, eikä miehestä ollut enää pyssynkantajaksi. Ville soti vielä jatkosodan ja säilyi eheänä. Taavi oli sodan aikana kotirintaman tehtävissä ja kävi Sotilaspiirin aluetoimistossa lähes päivittäin.

Toimisto sijaitsi lottakahvilan sivuhuoneessa ja kahvilaa vuorotellen hoitavat tytöt kävivät tutuiksi. Varsinkin Vieno kiehtoi miestä ja vähitellen seurustelu syveni. Taavin kosinta oli erikoinen. Ajatteliko hän isoa perhettä kotitilalla, voimakastahtoista äitiään, vaiko omaa kädettömyyttään sanoessaan:

-Tuletko kärsimään kanssani?

Kun Ville palasi sodasta, niin kotitilan työt saivat vauhtia. Eräällä iltamareissulla Ville oli veneelletulomatkallaan joutunut lehmiaitaukseen, josta ei millään meinannut päästä pois. Ojan pohjaa kontaten mies pääsi viimein iskujen ulottumattomiin. Heti huomisaamuna Ville lähti katsomaan ihmeaitaa. Seuraavana päivänä kotilaitumelle jo laitettiin sähköaitaa.

Seuraava naapurien kummastelun aihe olivat lautaputket, joita pelloille kaivettiin. Humpuukina ja maailmanlopun enteinä sitä hommaa pidettiin, vaan kuinkas kävikään, kohta salaojia alkoi olla joka talon pelloilla.

Sodan jälkeen miehet irrottelivat paineitaan pois viinan avulla. Niin Villekin aina viikonloppuisin osti pullon, ei kuitenkaan juopoksi erehtynyt.

Kerran eräistä juhlista Ville halusi saattaa Isomäen Lyylin kotiin, mutta kuinkas kävikään, heti juhlatalon rapuilta mies suistui lumihankeen. Lyyli ei häkeltynyt, auttoi sulhasehdokkaan potkuriinsa ja vei lähellä olevaan kotiinsa.

Aamulla Ville heräsi kahvikuppien kilinään ja alkoi selvitellä ajatuksiaan. Tilanne valkeni vähitellen ja nyt vain joko piti livahtaa ulos, tai mennä reilusti keittiöön kahville. Asia selvisi itsestään. Kun Ville tuli kamarista tupaan, niin keinutuolissa istuva vanhaemäntä aloitti jutustelun. Kun oli pohdittu tavanomaiset asiat, emäntä sanoi:

-Meellä ois isännän paekka aaki.

Häät olivat kesällä ja Ville muutti vaimonsa kotiin. Nuorempi veli jäi kotitilalle. Hääkuvia selaillessa Ville sanoi laihaa pariskuntaa ja riunlaihaa pappia -Ihan kun vilu näläkee vihkis.

Taavi rimpuili kätensä kanssa. Oli toki yksi harrastus entisellä urheilijalla perheen lisäksi. Vappu-hevonen. Kilpaakin tuli ajettua jääraveissa.

Sitten tulivat sairaudet ja Taavin elämä päättyi inhimillisesti katsoen liian aikaisin. Perhe jäi Vienon varaan, tosin lapset jo pystyivät koulun ohella auttamaan.

Ville piti entisen tyylinsä. Kokeili kaikenlaista uutta. Kasvihuone tuotti kesäisin ja ravustus syksyisin lisärahaa, meijeritilien jatkoksi. Talvisin jäi aikaa harrastaa. Puuveistoksia tuli tehtyä ja pilapiirroksia piirreltyä. Teki Ville jonkun näköiskuvankin, esimerkiksi Aku Rädyn kasvot tauluksi, uskovaiselle sisarelle. Tämä samainen sisar teetätti siskollani kirjan, johon on koottu näitä kuvia.

Missä lienevät puiset veistokset, ainakin yksi lienee vielä museossa.

Kerran Ville tuli käymään meillä ja siinä jutellessamme hän sanoi miehelleni:

-Se sinun veljes, Taavi, haavoittu minun puolestan.

 

Kertomus on Raija Ruotsalaisen omakustannekirjasta ”Onhan minulla muistot”. Tarinan henkilöt Taavi ja Ville ovat suvussa kulkeneiden juttujen perusteella helposti tunnistettavissa Rytkynniemen Tauno Ruotsalaiseksi ja Kiurumäen Viljo Kiurusalmeksi, Kiuru-Villeksi. Henkilöt olivat kirjoittajalle läheisiä. Tauno oli Raijan Aarno puolison vanhin veli. Ville ja Raija taas olivat ensimmäiset serkut, Toivaisenniemen veljesten Lassilan Lauri Pöksyläisen ja Mäntyahon Pekan jälkikasvua. Isomäen Lyylin esikuva on Kiurumäen Tyyne Hyvönen. Tässä kohtaa kertomuksella on yhtymäkohta Ryönänjoen ja yhteiskoulun Isänmaan puolesta –tauluihin, sillä talvisodassa kaatunut Pekka Hyvönen oli Tyynen veli.

Saastamoinen Antti Aleksanteri 3.4.1915-23.7.1943

Antti Saastamoinen oli 28-vuotias metsätyömies Ryönänjoelta (syntynyt Iisalmen maalaiskunnassa). Isä Antti Saastamoinen. Osallistui talvisodan taisteluihin Jalkaväenkoulutuskeskus 4:n jälkeen Jalkaväkirykmentti 23:n riveissä konekiväärimiehenä. Taistelupaikat Kiestinki, Lohilahti, Louhi. Jatkosodassa joukko-osastona oli Jalkaväkirykmentti 12 ja tehtävä konekiväärimies. Taistelupaikat Kiestinki, Ahvenlahti, Lohijärvi, Röhö, Äänisen rannikko. Katosi Poventsassa Vienan kanavalla 23.7.1943. Julistettu kuolleeksi 23.7.1944 tehdyllä päätöksellä. Sotilasarvo sotamies. 2. luokan vapaudenmitali. Haudattu Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 258)