Yhteiskoulun taulu
Yhteiskoulun Isänmaan puolesta -taulu on yläkoululla, Niemistenkatu 9. Taulun paljastustilaisuus oli itsenäisyyspäivänä 6.12.1964. Taulussa on 37 Kiuruveden kotiyhteiskoulussa/yhteiskoulussa koulua käynyttä oppilasta ja yksi opettaja. Oppilaista kolmasosa on muualta kuin Kiuruvedeltä.
Heide Rolf 3.4.1914-18.9.1942
Rolf Heide oli 28-vuotias toimistoapulainen Kuopiosta, syntyjään Myrskylästä. Perheeseen kuuluivat puoliso Ali-na ja kaksi lasta. Vanhemmat olivat John ja Viola Heide Ryönänjoelta, äiti toimi opettajana Salmenkylän koulus-sa. Rolf oli oppilaana Kiuruveden yhteiskoulussa vuosina 1925–31 ja kävi Portaanpään kansanopiston. Jatkosodas-sa alikersantti Heide palveli 13. Prikaatin 4. pataljoonan esikuntakomppaniassa ja 3. Prikaatin 13. komppaniassa. Rolf kaatui 18.9.1942 Krivillä sirpaleesta selkään. Hänet haudattiin Kuopion Sankaripuistoon (hautapaikka 516).
Holopainen Heikki 13.10.1919-13.2.1940
Heikki Holopainen oli 20-vuotias maa- ja metsätaloustie-teiden ylioppilas Sortavalan maalaiskunnasta, syntyisin Pielavedeltä. Hänen isänsä Antti Holopainen oli isännöit-sijä Sortavalan osuusmeijerissä. Heikki oli oppilaana Kiu-ruveden yhteiskoulussa vuosina 1930–35 valmistuen ylioppilaaksi v. 1938. Talvisodassa vänrikki Holopainen palveli 3. Prikaatin II pataljoonassa. Heikki kaatui Sum-man lohkolla 13.2.1940 taistelussa Munasuon pohjoisreu-nassa. Hänet haudattiin Rääkkylän hautausmaahan (hau-tapaikka 40).
Huttunen Juho Antero 29.10.1913-20.12.1939
Antero Huttunen oli 26-vuotias maanviljelijä kirkonky-lästä, Mäenpäästä. Isä oli maanviljelijä Joel Huttunen ja äiti kansakoulun opettaja Tyyne o.s. Tikkanen. Antero suoritti keskikoulun Kiuruveden yhteiskoulussa vuosina 1923–29. Maanviljelyksen ohella hän harrasti partiopoi-katyötä, ja oli Partiolippukunta Kiurun Poikien perustaja ja johtaja, mistä työstä hän sai Mannerheim-soljen. Hän harrasti vapaaehtoista maanpuolustustyötä ja kuului en-sin suojeluskunnan poikaosastoon, myöhemmin Kiuruve-den suojeluskuntaan ja toimi sitten poikaosaston johtaja-na. Hän oli myös paikallisen Sinimustat-järjestön johtaja. Mieliharrastuksia olivat laulu ja urheilu. Hän suoritti reserviupseerikurssin Haminan reserviupseerikoulussa.
Talvisodassa vänrikki Huttunen palveli Kevyt osasto 13:n polkupyöräkomppaniassa. Hän osallistui viivytystaisteluun Uuksussa sekä myöhemmin joukkueenjohtajana Ruoko-järvellä Patakukkulan valtaukseen, jolloin hän sai koneki-väärisuihkun vatsaansa ja käteensä. Antero menehtyi haavoittumispäivänään 13. Kenttäsairaalassa Leppäsyrjän koululla 20.12.1939. Hänet haudattiin Kiuruveden sanka-rihautausmaahan (hautapaikka 177).
Hynynen Kalle Petteri 4.3.1921-18.7.1945
Kalle Hynynen oli 24-vuotias kunnansihteeriharjoittelija kirkonkylältä. Isä oli Kalle Hynynen ja äiti Tyyne o.s. Kastarinen. Hän oli oppilaana Kiuruveden yhteiskoulussa v. 1938. Talvisodassa luutnantti Hynysen joukko-osastoja olivat Jääkäripataljoona 1 ja Jääkäripataljoona 4. Taiste-lupaikkoja olivat Nietjärvi, Kokkari, Vilokki, Koirinoja, Pitkäranta, Salmi, Kaukjärvi, Tuulos, Aunus, Syväri, Äänislinna, Karhumäki ja Lumbuusi. Jatkosodassa hän palveli Jääkäripataljoona 4:ssä kiväärijoukkueen johta-jana. Taistelupaikkoja olivat Kokkari, Vilokki, Koirinoja, Valjärvi, Shemenski, Länsi-Syväri, Kuuttilahti, Kivennapa, Kuuterselkä, Pohjois-Suomi, Aittojärvi ja Saukkojärvi. Hänelle myönnettiin 4. luokan vapaudenristi, 4. luokan vapaudenristi tammenlehvillä, 3. luokan vapaudenristi ja Jatkosodan muistomitali. Kalle haavoittui 9.10.1944 Ait-tojärvellä Karhumäessä ja menehtyi Siilinjärven sotasai-raalassa 18.7.1945. Hänet haudattiin Kiuruveden sankari-hautausmaahan (hautapaikka 372).
Hyvönen Johan Petter 4.9.1911-7.1.1940
Juhan Pekka oli 28-vuotias tilallinen Hautajoen Kiurumä-eltä. Hänen vanhempansa olivat Pekka ja Saara Hyvö-nen. Hän oli oppilaana Kiuruveden yhteislyseossa vuo-sina 1922–24. Talvisodassa korpraali Hyvösen joukko-osastona oli Jalkaväkirykmentti 39:n II pataljoona, 6. komppania. Taistelupaikkoja olivat Uomaa, Ruhtinaan-mäki ja Pyhäjärvi. Pekka kaatui Impilahden Lemetissä 7.1.1940. Kaipaamaan jäivät äiti, neljä siskoa ja kasvat-tisisko. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautaus-maahan (hautapaikka 105).
Hämäläinen Vilho Olavi 17.12.1923-30.6.1944
Olavi Hämäläinen oli 20-vuotias puuseppä kirkonkylältä, syntyjään Iisalmesta. Hänen vanhempansa olivat Frans ja Anni Hämäläinen. Hän oli oppilaana Kiuruveden yhteiskoulussa vuosina 1936–39. Jatkosodassa korpraali Hämäläinen palveli Jalkaväenkoulutuskeskus 15:sta ja 15. Prikaatin 2. komppaniassa ryhmänjohtajana. Hän oli mukana Syvärin asemataisteluissa. Olavi kaatui Salmin Tulemajoella 30.6.1944, ruumis jäi kentälle tai tuhoutui. Hänet siunattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hau-tapaikka 334).
Ikäheimo Kalevi 1.5.1919-7.9.1941
Kalevi Ikäheimo oli 22-vuotias opiskelija Pielavedeltä. Hänen isänsä oli Emil Ikäheimo Kuopiosta. Hän oli oppilaana Kiuruveden yhteiskoulussa vuosina 1931–36. Jatkosodassa sotamies Ikäheimo palveli Jalkaväkiryk-mentti 10:n 2. komppaniassa. Taistelupaikkoja olivat Muolaanjärvi, Karisalmi, Tali ja Rukajärvi. Kalevi haavoit-tui 7.9.1941 Rukajärvellä ja menehtyi haavoittuneena kenttäsairaalassa. Hänet haudattiin Pielaveden hautaus-maahan (hautapaikka 126).
Jauhiainen Tuure Tauno Ensio 7.3.1909-7.12.1939
Tauno Jauhiainen oli 30-vuotias kanttori-urkuri Pielave-deltä, syntyisin Koskenjoen Koskelta. Hänen vanhempan-sa olivat Tuure Jauhiainen ja Hilma o.s. Hyvärinen. Hän kävi kansakoulun kirkonkylässä ja oli oppilaana Kiuru-veden yhteiskoulussa vuosina 1920–21. Kanttori-urkuriksi hän opiskeli Viipurin kirkkomusiikkiopistossa vuonna 1931 ja suoritti laulunopettajakurssin Sibelius-Akatemi-assa. Hän hoiti kanttori-urkurin virkaa Pielavedellä vuosina 1931–39.
Talvisodassa alikersantti ja musiikkiupseeri Jauhiainen palveli Jalkaväkirykmentti 39:n 7. komppaniassa. Tauno kaatui viikon kuluttua talvisodan alkamisesta 7.12.1939 Impilahden Uomaalla, Maisula-Koirinoja-tien risteyksessä. Viimeiset sanat, jotka aseveljet kuulivat hänen huulil-taan, olivat: ”Jumala isänmaata siunatkoon!” Viimeisellä lomallansa Tauno oli toivonut, että jos paluuta ei ole, hänen omaisuutensa myydään ja tuloilla hankitaan katto-kruunut Kiuruveden uuteen kirkkoon, jonka rakentami-nen oli alkanut puukirkon palamisen jälkeen ennen talvi-sotaa. Tämä toive toteutettiin. Hänet siunattiin Kiuru-veden sankarihautausmaahan vanhan kirkon urkujen kohdalle (hautapaikka 50).
Kaikkonen Eino Antero 11.10.1911-17.1.1942
Eino Kaikkonen oli 30-vuotias sekatyömies Honkarannan Kytölästä. Perheeseen kuuluivat puoliso Maria o.s. Kum-pulainen ja kaksi lasta sekä isä Paavo Kaikkonen ja veli Lauri. Eino oli oppilaana Kiuruveden yhteiskoulussa vuosina 1925–1931.
Talvisodassa lääkintäaliupseeri ja kersantti Kaikkosen joukko-osastona oli Sissipataljoona 2:n 1. komppania, Jalkaväkirykmentti 64:n Kevyt kolonna, Täydennysjalka-väkirykmentti 8, jossa hän toimi joukkueenjohtajana ja lääkintäupseerina. Taistelupaikkoja olivat Laatokka, Uo-maa ja Pitkäranta. Jatkosodassa joukko-osastona oli Sissipataljoona 2:n 1. komppania. Taistelupaikkoja olivat Suomussalmi, Raate, Pitkäranta, Alalampi, Hämekoski, Rytty, Tohmajoki, Helylä, Kostamus, Porajärvi, Jänkäjärvi, Soutjärvi, Semsvaara, Juustjärvi ja Stolpova. Hänelle myönnettiin 1. luokan vapaudenmitali. 17.1.1942 Eino kaatui Maaselän-Krivin taistelussa kranaatin sirusta rintaan. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautaus-maahan (hautapaikka 427).
Kastarinen Heikki 2.12.1922-16.6.1944
Heikki Kastarinen oli 21-vuotias opiskelija kirkonkylältä. Hänen vanhempansa olivat liikkeenharjoittaja Kalle ja Anni Kastarinen (myöh. Kastari), joilla oli matkustajakoti ja valokuvaamo. Hän oli oppilaana Kiuruveden yhteiskou-lussa vuosina 1934–40. Jatkosodassa vänrikki Kastarinen palveli Jalkaväkirykmentti 39:n 3. komppaniassa, Jalka-väkirykmentti 8:n 1. komppaniassa, 15. prikaatissa, joissa hän toimi joukkueenjohtajana ja taistelulähettinä. Taistelupaikkoja olivat Saarivaara, Jänisjoki, Mantsi, Pert-järvi ja Särkijärvi. Heikkii haavoittui 28.7.1941 Mantsin-saaressa. Hänelle myönnettiin 2. luokan vapaudenmitali. Heikkki kaatui 16.6.199444 puolustustaisteluissa Länsi-Syvärillä. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautaus-maahan (hautapaikka 15).
Kastarinen Jouko Heimo 14.12.1920-29.10.1941
Jouko Kastarinen oli 20-vuotias ylioppilas Rytkyn Keljalta. Hänen isänsä oli Oskari Kastarinen. Hän kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1932–37 ja valmistui ylioppilaaksi Raudaskylän lukiosta v. 1940. Jatkosodassa vänrikki Kastarinen palveli Kenttätykistörykmentti 1:n 8. patte-rissa tulenjohtajana. Taistelupaikkoja olivat Repola, Virta, Klyysinvaara ja Kuutamalahti. Jouko kaatui Syvärillä, Kuuttilahdella, Kumsan kylän läheisyydessä 29.10.1941. Viimeisen kirjeensä vanhemmilleen hän päätti sanoihin: ”Jääkäämme Jumalan haltuun. Hänellä on voima ja valta taivaissa ja maan päällä.” Muistokirjoituksessa häntä luonnehdittiin hiljaiseksi, vaatimattomaksi ja palvele-vaksi. Suremaan jäivät äiti, isä, viisii veljeä ja kaksi sisarta. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautaus-maahan (hautapaikka 115). Joukon nimi löytyy myös Rytkyn muistotaulusta.
Keränen Viljo Heikki 29.8.1926-23.7.1944
Heikki Keränen oli 17-vuotias konttoriapulainen kirkon-kylältä. Hänen vanhempansa olivat isä poliisi Matti Keränen ja äiti Hilma. Hän kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1937-43. Jatkosodassa (aliupseeri)oppilas Kerä-nen palveli Tykistön koulutuskeskus 3:ssa. Viljo menehtyi 23.7.1944 Riihimäen varuskuntasairaalassa, kuolinsyy oli muu kuin vihollistoiminnasta johtuva. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 411).
Kirves Emil Johannes 29.6.1906-21.7.1944
Emil Kirves oli 38-vuotias metsätyönjohtaja Iisalmesta, syntyisin Antreasta. Hänen isänsä oli Mikko Kirves. Hän oli oppilaana Kiuruveden yhteiskoulussa vuosina 1924–25. Jatkosodassa alikersantti Kirveen joukko-osastoja olivat Jalkaväkirykmentti 30:n 3. komppania, Erillinen pataljoona 24:n 2. komppania ja 21. Prikaatin 14. komp-pania. Taistelupaikkoja olivat Kinnaslampi, Salmijoki, Kumsaniemi, Savastilan kylä ja Kuutamalahti. Hän haav-oittui 22.5.1942 Viipurissa ja oli hoidettavana 1. Sotasai-raalassa. Emil kaatui 21.7.1944 Liusvaarassa Ilomantsis-sa kranaatin sirpaleiden osuessa päähän ja selkään. Ruumis jäi kentälle tai tuhoutui. Hänet siunattiin Iisal-men vanhan hautausmaan sankarihautausmaalle (hau-tapaikka 77).
Kuonanoja Paavo 6.12.1916.-23.8.1941
Paavo Kuonanoja oli 24-vuotias opiskelija kirkonkylän Nurkkalasta. Hänen kasvatusvanhemmat olivat setä Aukusti Kuonanoja ja tämän vaimo Katri. Paavo kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1929–34 ja pääsi yliop-pilaaksi Oulaisten yhteiskoulusta keväällä v.1939. Hän suoritti asevelvollisuutensa Lappeenrannassa ratsuväki-rykmentissä ja reserviupseerikurssin Kankaanpäässä.
Jatkosodassa kornetti Kuonanoja palveli Uudenmaan ra-kuunarykmentin 3. eskadroonassa. Taistelupaikkoja olivat Vellivaara, Tolvajärvi, Ägläjärvi ja Vegarusjärvi. Hänelle myönnettiin 4. luokan vapaudenristi ja talvisodan muisto-mitali. Paavo kaatui 23.8.1941 rajalla Suojärven Näätä-ojalla. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautaus-maahan (hautapaikka 218).
Kämäräinen Eino Alfred 28.4.1909-7.3.1940
Eino Kämäräinen oli 30-vuotias kotiteollisuusoppilas Kuolemajärveltä, syntyisin Kiuruvedeltä. Perheeseen kuuluivat puoliso Irja ja yksi lapsi. Hän kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1923–24. Talvisodassa korpraali Kämäräinen palveli Erillinen Pataljoona 7:n 2. komppa-niassa. Hän oli mukana Karjalankannaksen taisteluissa. Eino katosi 7.3.1940 Säkkijärven Nisalahdessa ja julistet-tiin kuolleeksi. Hänet siunattiin Urjalan sankarihautaus-maahan (hautapaikka 76).
Kärkkäinen Matti 11.11.1922-30.6.1944
Matti Kärkkäinen oli 21-vuotias tekniikan ylioppilas kir-konkylältä. Hänen vanhempansa olivat kauppias Ambro ja opettaja Hilja Kärkkäinen. Isä kuoli v. 1934. Sisaruksia oli kahdeksan. Hän kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1933–38.
Jatkosodassa vänrikki Kärkkäisen joukko-osastoja olivat Jalkaväkirykmentti 52, Jalkaväen koulutuskeskus 16, Kenttätykistörykmentti 14, jossa hän toimi varusmiehenä, sekä Jalkaväkirykmentti 12, jossa hän toimi joukkueen-johtajana, aseupseerina ja lähettiupseerina. Taistelupaik-koja olivat Kollasjoki, Omelia, Bojaskoje, Ontrosenvaara, Pismajoki, Äänisen rannan puolustustaistelut, Vienan-kanavan puolustustaistelut, Hiisijärvi, Karjalankannas ja Ihantala. Hänelle myönnettiin 4. luokan vapaudenristi ja talvisodan muistomitali. Matti kaatui 30.6.1944 Karjalan-kannaksella Ihantalan maastossa. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 5).
Kärkkäinen Niilo 4.9.1912-31.7.1941
Niilo Kärkkäinen oli 28-vuotias kauppa-apulainen Kan-nonkoskelta, syntyisin Kiuruveden kirkonkylästä. Hänen vanhempansa olivat kirvesmies Juho ja Tyyne Kärkkäi-nen. Hän kävi keskikoulun Kiuruveden yhteiskoulussa vuosina 1925–29. Kouluaikana hän toimi aktiivisesti partiolaisissa, Kiurun Pojissa. Asevelvollisena ollessaan hän suoritti Haminan reserviupseerikoulun kurssin. Hän toimi liikealalla useita vuosia ennen sodan puhkeamista.
Jatkosodassa vänrikki Kärkkäinen palveli I Prikaatin 12. komppaniassa komppanianpäällikkönä. Taistelupaikkoja olivat Pien-Pero, Suur-Pero ja Viipurin maalaiskunta. Hä-nelle myönnettiin 4. luokan vapaudenristi. Niilo kaatui Rautjärven Metsäkylässä 31.7.1941. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 117).
Kärkkäinen Vilho Olavi 9.2.1918-2.3.1940
Olavi Kärkkäinen oli 22-vuotias metsänhoitajaharjoittelija kirkonkylältä. Hänen vanhempansa olivat Vilho ja Aada Kärkkäinen. Hän kävi kansakoulun kirkonkylällä ja keski-koulun Kiuruveden yhteiskoulussa vuosina 1930–36. Talvisodassa korpraali Kärkkäinen palveli Sissipataljoona 2:ssa konepistoolimiehenä. Hän osallistui muun muassa Aittojoen rintamataisteluihin Sissipataljoona 2:n lohkolla. Olavi kaatui Suojärven Kuukkausjoella Pyöreämäen taistelussa 2.3.1940. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 104).
Lappalainen Eino Aapeli 19.12.1908-20.2.1940
Eino Lappalainen oli 31-vuotias maanviljelijä Hautajoen Lappalasta. Perheeseen kuuluivat puoliso Helvi o.s. Ten-hunen ja kaksi lasta, sekä vanhemmat Nikolai ja Inka Lappalainen. Eino kävi keskikoulun Kiuruveden yhteis-koulussa v. 1925 ja ryhtyi sitten hoitamaan isältä perit-tyä kotitaloaan. Maamiehenä hän oli esimerkillinen ja toimi lisäksi useissa kunnallisissa luottamustehtävissä, muun muassa kunnanvaltuustossa ja huoltolautakunnas-sa. Sopuisan luonteensa vuoksi hän oli kaikkialla pidetty.
Eino suoritti asevelvollisuuden vuosina 1929–30. Hän kuului Kiuruveden suojeluskuntaan. Talvisodassa vänrikki Lappalainen palveli Jalkaväkirykmentti 39:n III pataljoo-nan 9. komppaniassa ja osallistui taisteluihin Laatokan koillispuolella. Eino haavoittui vaikeasti 6.2.1940 Impilah-den Nietjärvellä ja menehtyi pari viikkoa myöhemmin kenttäsairaalassa. Hänet haudattiin Kiuruveden sankari-hautausmaahan (hautapaikka 94).
Ote Einon kirjeestä:
”Nyt, kun joutaa vähän muutakin ajattelemaan kuin so-taa eli siis joukkueensa ja itsensä suojelemista ja viholli-sen tappamista, tuntuu aivan ihmeelliseltä, että sitä vielä ehyen ja kauppakelpoisen nahkan sisällä hengittää. Var-maankin Korkeimman suojeluksesta se johtuu, sillä mm. Uuksujoella, Kotajärvellä ja Syskyjärvellä oli sellainen tuisku, että ihme oli, kun niin vähillä tappioilla pääsim-me.”
Lappalainen Erkki Paavali 2.1.1917-13.3.1940
Erkki Lappalainen oli 23-vuotias konstaapeli kirkonky-lältä. Hänen vanhempansa olivat vanginvartija Paavo Lappalainen ja Augusta o.s. Pennanen. Hän kävi keski-koulun Kiuruveden yhteiskoulussa vuosina 1927–1934 ja suoritti Liikkuvan Poliisikomennuskunnan kurssin. Hän toimi kauppa-apulaisena Osuusliike Elon palveluksessa ja Liikkuvan poliisikomennuskunnan konstaapelina Helsin-gissä v. 1939. Luonteeltaan hän oli sävyisä, hiljainen ja rauhaa rakastava. Mieliharrasteena olivat urheilu, etenkin pesäpalloilu ja voimistelu. Asevelvollisuuden hän suoritti vuosina 1938–39, RUK v. 1938.
Talvisodan puhjettua vänrikki Lappalainen ilmoittautui vapaaehtoisena palvelukseen ja hänet määrättiin Jalka-väkirykmentti 67:n III pataljoonaan, jonka mukana hän osallistui komppanianpäällikkönä Ylä-Sommeen, Säiniön, Karhusuon, Mustamäen ja Tammisuon taisteluihin. Erkki kaatui Viipurin Tammisuolla 13.3.1940 kranaatin täysosu-masta viisi minuuttia ennen aselepoa. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 160).
Ote Erkin kirjeestä:
”Minulla on ikävä uutinen Sinulle. Komppaniamme joutui venäläisten pommikoneiden kohteeksi ja tässä pommi-tuksessa meni paras toverini G. ihan viereltäni. Vaikka sattuukin näin kovia iskuja, on kaikki otettava rauhalli-sesti. Arvaat varmaan, miltä minusta tuntui menettäes-säni siten parhaimman toverini- Mutta sitä suuremmalla halulla taistelemme viimeiseen veripisaraan saakka.”
Laukkanen Osmo Samuli 15.6.1922-19.4.1944
Osmo Laukkanen oli 21-vuotias opiskelija Keiteleeltä. Hä-nen isänsä oli kansakoulun opettaja Taavetti Laukkanen Keiteleen Porttilasta. Osmo kävi Kiuruveden yhteiskoulua v. 1934. Jatkosodassa vänrikki Laukkanen palveli Jalka-väkirykmentti 30:n 1. komppaniassa. Taistelupaikkoja olivat Sortavala, Vakoijärvi, Pyhäjärvi, Latva as., Uusi-selkä, Uusiselkä-Syväri, Garvislovskaja, Gora Syvärin eteläpuolen torjuntataistelut ja asemasota, Kirvesjoki, Larinselkä, Muurmannin rata ja Syvärin eteläpuoli. Hänelle myönnettiin 2. luokan vapaudenmitali ja päivää ennen kaatumista 4. luokan vapaudenristi. Osmo kaatui vatsaan ammutusta räjähtävästä luodista Barangin loh-kon Kusran maastossa, Sarolammen lounaispuoleisessa maastossa 19.4.1944. Hänet haudattiin Keiteleen hau-tausmaahan (hautapaikka 99).
Lämsä Simo 11.6.1909-5.8.1941
Simo Lämsä oli 32-vuotias agronomi Oulusta, syntyjään Kiuruveden Niemiskylästä. Perheeseen kuuluivat puoliso Paula ja kaksi lasta, sekä vanhemmat Eero ja Lotta Lämsä. Simo kävi Kiuruveden kotiyhteiskoulua/yhteiskou-lua vuosina 1920–1925, valmistui ylioppilaaksi Iisalmen Yhteislyseosta v. 1928 ja agronomiksi v. 1936. Asutus-hallituksessa hän toimi Oulun piirin asutustarkastajana vuosina 1935–38.
Talvisodassa luutnantti Lämsä palveli Erillinen pataljoona 21:ssä joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä. Hän haavoittui 24.2.1940 Uuraassa kiväärin luodista jalkaan. Jatkosodassa hänen joukko-osastonsa oli Jalka-väkirykmentti 53:n II pataljoona, jossa hän toimi lähetti-upseerina ja komppanianpäällikkönä. Taistelupaikkoja olivat Sohjana, Kokkosalmi ja Kiestinki-Saarijärvi. Hänelle myönnettiin 4. luokan vapaudenristi. Simo menehtyi haavoittuneena Kiestingin Saarijärvellä 5.8.1941. Hänet haudattiin Oulun hautausmaahan (hautapaikka 119).
Manninen Yrjö Ilmari 17.11.1909 – 29.10.1941
Yrjö Manninen oli 31-vuotias maanviljelijä Pyhäjärven kirkonkylän Emoniemestä, Kotirannan talosta. Lapsuus-koti oli Ketolan talossa Niinimäessä. Tila oli lohkottu Turpeelasta. Perheeseen kuuluivat puoliso Vieno ja kaksi lasta. Vanhemmat olivat Alfred ja Vieno Manninen Pyhäsalmesta.
Yrjö kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1922–28. Jat-kosodassa ylikersantti Manninen palveli Jääkäripataljoona 6:n 2. komppaniassa joukkueenjohtajana. Taistelupaik-koja olivat Aittosilta, Tolvajärvi, Ilomantsi, Agläjärvi, Kuukkausjoki, Peurujoki, Melaselkä, Tolvajärvi, Yläjärvi, Aittojoki, Suojärvi, Ravanmäki, Onkamus, Olkkoila, Ylä-nenelkanjärvi, Muntjärvi, Karhumäki ja Kontupohja. Hän osallistui partiomatkoihin Stalinin kanavalle saakka. Hä-nelle myönnettiin 2. luokan vapaudenmitali. Yrjö kaatui 29.10.1941 Kontupohjassa kiväärin luodista otsaan. Hänet haudattiin Pyhäjärven sankarihautausmaahan (hautapaikka 145).
Markkanen Lauri 29.12.1917-23.2.1942
Lauri Markkanen oli 24-vuotias opettajakokelas Viere-mältä, syntyjään Uukuniemeltä. Isä oli kirkkoherra Matti Markkanen Vieremältä ja äiti oli Aili Vieremältä. Lauri kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1933–36. Opettaja-seminaarissa hän oli seminaarien voimistelumestari ja Satakunnan piirin voimistelun B-sarjan mestari vuonna 1939. Hän kuului Rauman suojeluskuntaan.
Talvisodan aikana kersantti Markkanen palveli Jalkaväen koulutuskeskus 6:ssa ja oli reservialiupseerikoulussa sekä ilmasotakoulussa. Jatkosodassa hän palveli Täydennys-lentolaivue 35:ssä. Hän suoritti sotilaslentäjätodistuksen ja Suomen lentomerkin v. 1941. Lauri joutui lento-onnet-tomuuteen 23.2.1942 Villingin luona Helsingin edustalla, jolloin lentokone syöksyi jäähän. Hypättyään laskuvar-jolla lentokoneesta hän sai murtumia ja aivovamman, ja menehtyi Helsingin Punaisen Ristin sairaalassa. Hänet haudattiin Vieremän sankarihautausmaahan (hautapaikka 50).
Paasikivi Viljo Albert 20.1.1917-20.10.1941
Viljo Paasikivi oli 24-vuotias opiskelija kirkonkylältä, syntyjään Hollolasta. Hänen vanhempansa olivat kansa-koulunopettajat Frans Albert Paasikivi ja Hilda Selina o.s. Tikkanen. Hän sai päästötodistuksen kirkonkylän kansa-koulusta v. 1929, Kiuruveden yhteiskoulun keskikoulusta v. 1934 ja valmistui ylioppilaaksi Raudaskylän lukiosta v. 1937. Hän opiskeli Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa vuosina 1937–39. Hän oli Rautavaaran kirkonkylän kansakoulun v.t. opettaja lukuvuonna 1938–1939. Harrastuksena oli urheilu, ja hän oli Kiuruveden Jänteen aktiivinen jäsen. Hän kuului Kiuruveden suoje-luskunnan poikaosastoon ja myöhemmin Kiuruveden suojeluskuntaan. Hän oli taitava pikakirjoittaja.
Asevelvollisuutensa alikersantti Paasikivi aloitti Mikkelissä 9.9.1939, ja siirtyi sotarintamalle 15.12.1939 palvellen Sissipataljoona 2:ssa Tolvajärven ja Aittojoen suunnalla talvisodan loppuun. Asevelvollisuuden hän suoritti lop-puun maaliskuussa 1941. Jatkosodassa hän palveli Kevyt Osasto 2:n konekiväärikomppaniassa ryhmänjohtajana Repolan-Rukajärven suunnalla. Taistelupaikkoja olivat Tolvajärvi, Ägläjärvi, Aittojoki, Repola-Virrat, Lupasalmi, Klyysivaara, Kuutamalahti ja Rukajärvi. Viljo kaatui partiokahakassa 20.10.1941 Rukajärven Ontrosenvaaran maastossa. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautaus-maahan (hautapaikka 237).
Parviainen Heikki Valtter 7.9.1923-30.6.1944
Heikki Parviainen oli 20-vuotias opiskelija kirkonkylältä, syntynyt Pyhäjärvellä. Isä oli Juho Parviainen. Hän kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1939–1942. Jatkosodas-sa alikersantti Parviainen palveli Jalkaväkirykmentti 45:n 8. komppaniassa. Hän haavoittui 28.6.1944 Käsnäselässä ja menehtyi 29. Kenttäsairaalassa. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 4).
Pikkarainen Lauri Veikko 10.8.1913-4.10.1941
Lauri Pikkarainen oli 28-vuotias maaanviljelijä Niemisky-lästä. Hänen vanhempansa olivat isä Paavo ja äiti opet-taja Olga Pikkarainen Nilsiän Koistilasta. Hän kävi Kiuru-veden yhteiskoulua vuosina 1925–32. Talvisodassa vänrikki Pikkarainen palveli Jalkaväkirykmentti 69:n 7. komppaniassa, ja jatkosodassa 21. Prikaatin ja 3. Prikaa-tin 3. pataljoonassa sekä Jalkaväkirykmentti 51:n 3. komppaniassa. Taistelupaikkoja olivat Kollaanjoki, Aunuk-sen Karjala, Äänislinna Pälkjärvi, Harlu, Laatokan saaris-to, Sortavala, Aunus ja Petroskoin eteläpuoli. Hänelle myönnettiin talvisodan muistomitali. Lauri haavoittui vai-keasti 28.9.1941 Aunuksessa ja menehtyi 38. Kenttäsai-raalassa. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautaus-maahan (hautapaikka 125).
Remes Erkki Robert Aleksanteri 24.11.1910-12.12.1939
Erkki Remes oli 29-vuotias kassanhoitaja Kuopiosta, syntyisin Kiuruvedeltä. Perheeseen kuuluivat puoliso Elma Kaarina o.s. Aula ja yksi lapsi. Lapsuusperheeseen kuuluivat vanhemmat opettaja Antti ja Anna Kaisa Remes sekä sisar. Isä toimi opettajana ensin Sulkavan, sitten Honkarannan koululla. Käytyään viisi luokkaa Kiuruveden yhteiskoulua Erkki Remes jatkoi opintojaan Raahessa. Asevelvollisuusaikansa loppuvaiheessa hän suoritti Hami-nan reserviupseerikoulun kurssin. Hän kuului Kiuruveden ja Raahen suojeluskuntiin. Hän toimi kassanhoitajana useilla rakennustyömailla, ja syksyllä 1939 hän ryhtyi opiskelemaan Kuopion teollisuuskoulussa.
Talvisodassa vänrikki Remes palveli Jalkaväkirykmentti 27:n II pataljoonan 4. komppaniassa osallistuen Suo-mussalmen taisteluihin. Aseveljien mukaan hän oli peloton ja urhoollinen upseeri, joka esimerkillään valoi rohkeutta miehiinsä. Erkki haavoittui käteen 12.12.1939 Suomussalmen kirkonkylän valtauksen vastahyökkäyk-ksessä ja menehtyi mennessään sidontapaikalle. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hauta-paikka 178).
Erkin tunnuslause oli: ”Ken vaivojansa vaikertaa, on vai-vojensa vanki. Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit’ ei hanki.”
Ronkainen Kauko Johannes 13.6.1916-14.7.1944
Kauko Ronkainen oli 28-vuotias kauppias Pyhäjärveltä. Hänen isänsä oli Martti Ronkainen. Hän kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1928–32. Talvisodassa ylikersantti Ronkainen palveli Polkupyöräpataljoona 7:n 1. komp-paniassa, ja jatkosodassa Jääkäripataljoona 6:ssa ja Jääkäripataljoona 3:ssa. Hän kävi sähkötyskursseja ja palveli radioryhmänjohtajana. Taistelupaikkoja olivat Äg-läjärvi, Kangasvaara, Aittojoki, Tolvajärvi, Vegarus, Suojärvi, Onkamus, Olkkoila, Mundjärvi, Kontupohja, Perälahti, Karhumäki, Putkivaara, Yläjärvi, Ravanmäki, Ylänelkanjärvi, Summa, Kontupohja ja Mäenselkä. Kauko jäi vangiksi 11.12.1939 Korpiselän Kangasvaarassa ja haavoittui pistosta oikean puolen vatsan sivun läpi, mutta palasi sotavankeudesta 20.4.1940. Hänelle myön-nettiin 2. luokan vapaudenmitali. Kauok kaatui Äyräpään Vuosalmessa 14.7.1944. Hänet haudattiin Pyhäjärven sankarihautausmaahan (hautapaikka 64).
Ruotsalainen Jussi Gunnar 11.9.1916-27.2.1940
Gunnar Ruotsalainen oli 23-vuotias kanslisti kirkonkyläl-tä. Hänen vanhempansa olivat vaatturi Pekka Ruotsalai-nen ja Augusta o.s. Svärd. Hän kävi keskikoulun Kiuruve-den yhteiskoulussa vuosina 1928–1933, palveli kauppa-apulaisena vuosina 1933–37 ja Kiuruveden piirin nimis-miehen kanslistina vuodesta 1938 lähtien. Harrastuksena olivat voimistelu ja urheilu, erityisesti hiihto, suunnistus ja pesäpalloilu. Poikavuosinaan hän oli innokas partiolai-nen. Luonteeltaan hän oli vaatimaton, tunnollinen, reipas ja ystävällinen. Hän kuului suojeluskuntaan.
Talvisodassa vänrikki Ruotsalainen palveli joukkueenjoh-tajana Jalkaväkirykmentti 67:n III pataljoonassa, johon hän liittyi vapaaehtoisena sanouduttuaan irti siviilitoimes-taan. Taistelupaikkoja olivat Karjalankannas, Viipuri ja Luurinmäki. Gunnar kaatui Viipurin maalaiskunnan Luu-rinmäessä 27.2.1940. Komppanian ollessa lähdössä vastahyökkäykseen leirialue joutui lentopommitukseen, jolloin hän sai pomminsirpaleen otsaansa. Aseveljien mukaan hän oli rohkea upseeri. Hänet haudattiin Kiuru-veden sankarihautausmaahan (hautapaikka 445).
Ruotsalainen Kauko Aleksanteri 8.9.1914-5.12.1941
Kauko Ruotsalainen oli 27-vuotias leipuri Helsingistä, syntyisin Hautakylästä. Perheeseen kuuluivat puoliso Elina ja yksi lapsi, isä oli Pekka Ruotsalainen. Kauko kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1926–28. Talvisodassa korpraali Ruotsalainen palveli Jalkaväkirykmentti 11:n 3. konekiväärikomppaniassa. Taistelupaikkoja olivat Kaukjär-vi, Hatjalahti, Uuras, Ylä-Sommee, Piispansaari ja Repo-la. Jatkosodassa joukko-osastona oli Jalkaväkirykmentti 26:n 2. konekiväärikomppania. Taistelupaikkoja olivat Himmoinmäki, Kuurmanpohja, Suokunnaanjärvi, Ihanta-la, Peronkorpi, Vääräkoski, Säiniö, Markkila, Villavaara, Petojärvi, Viitanen, Viksjoki, Pyhänemi, Palovina, Elmus-järvi, Kumsa ja Karhumäki. Kauko kaatui 5.12.1941 Karhumäen valtauksessa kiväärin luodista oikeaan lapaan. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautaus-maahan (hautapaikka 363).
Rönkkö Veikko Armas 26.6.1918-1.3.1940
Veikko Rönkkö oli 21-vuotias maa- ja metsätaloustie-teiden ylioppilas kirkonkylän Lehonkaarteesta. Isä oli Kustaa Rönkkö. Hän oli oppilaana Kiuruveden yhteiskou-lussa vuosina 1929–1935. Talvisodassa kornetti Rönkkö palveli Jalkaväkirykmentti 21:n III pataljoonan 3. koneki-väärikomppaniassa. Veikko kaatui Metsäpirtin Taipaleella 1.3.1940. Hänet haudattiin Kiuruveden sankarihautaus-maahan (hautapaikka 93).
Sampo Eero Oskari 2.5.1925-20.8.1944
Eero Sampo oli 19-vuotias koneenkäyttäjä Alastarosta. Isä oli Oskari Sampo. Hän kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1937–1940. Jatkosodassa sotamies Sampo pal-veli Jalkaväkirykmentti 35:n 6. komppaniassa. Hän osallistui Ihantalan ratkaisutaisteluihin ja Hautalan puo-lustustaisteluihin. Eero kaatui 20.8.1944 Viipurin maalais-kunnan Vakkilassa sirpaleista selkään. Hänet haudattiin Loimaalle Alastaron hautausmaahan (hautapaikka 125).
Simojoki Lauri Elias 28.1.1899-25.1.1940
Elias Simojoki oli 41-vuotias Kiuruveden seurakunnan kappalainen ja pastori, syntyjään Rautiosta. Perheeseen kuuluivat puoliso Anna-Liisa o.s. Kotivuori ja poika Lauri Aunus. Vanhemmat olivat lääninrovasti Niilo Iisakki Simelius ja Sofia o.s. Snellman. Simojoki valmistui yliop-pilaaksi Oulun lyseosta v. 1918. Hän opiskeli Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa, jossa hän suoritti teologisen tutkinnon v. 1923 ja vihittiin samana vuonna papiksi. Hän toimi ylimääräisenä pappina Kiuruvedellä vuosina 1925–26, Iisalmessa 1926–27 ja Kemissä 1928. Kiuruveden yhteiskoulun uskonnon opettajana hän toimi vuosina 1929–38. Keväällä 1930 Elias teki matkan Egyp-tiin ja Palestiinaan. Hän oli Akateemisen Karjala-Seuran perustajajäsen ja valajäsen n:o 1, toimi IKL:n kansane-dustajana vuosina 1933–1939, Sinimustat -järjestön joh-tajana vuosina 1933–1936 ja Mustapaita-järjestön pääl-likkönä vuosina 1937–1940. Erikoisharrastuksena oli kalastus. Olemukseltaan Simojoki oli tulinen isänmaan-ystävä ja kansallinen taistelija, vilpitön kristitty, soturi, pappi ja veli.
”Hän ei tuntenut pelkoa, vaan läksi kernaasti sinne, missä luodit vihelsivät, noutaakseen jonkun, joka oli kaatunut kasvoilleen lumihankeen.” (Håkan Mörne: Kunnian latu).
Elias osallistui v. 1918 vapaussodan taisteluihin Oulussa, Aunuksen retkeen v. 1919 ja Karjalan vapaustaisteluun v. 1921. Kun ylimääräiset harjoitukset syksyllä 1939 alkoi-vat, hän ilmoittautui vapaaehtoisena sotilaspappina ar-meijan käyttöön. Vähän ennen sotaa korpraali Simojoki siirrettiin Jalkaväkirykmentti 39:n sotilaspastoriksi. Ryk-mentissä palvelivat Kiuruveden miehet, ja Elias oli onnellinen saadessaan käydä seurakuntalaistensa rinnalla osallistuen myös taisteluihin ja liikkuen pitkin ketjua tovereitaan rohkaisten ja haavoittuneita hoitaen. Päivä, jolloin hän ensi kerran kohtasi kiuruvetisten miesten rinnalla vihollisen, oli hänelle sodan raskain. Kun ankaran tulikasteen saatuaan miehet palasivat illalla 4.12.1939 telttoihinsa, todettiin että neljättäkymmentä Kiuruveden miestä oli kaatunut tai kadonnut. Taistelussa rohkeaakin rohkeampi Elias itki nyt ääneensä menetettyjä miehiä.
Elias kaatui 25.1.1940 Impilahdella, Laatokan jäällä Koirinojan lahdella lähellä Konnunsaarta. Elias hiihti lopettamaan haavoittuneen hevosen ja palatessaan hän joutui vihollisen ampumaksi. Hänet haudattiin Kiuruve-den sankarihautausmaahan vanhan kirkon saarnastuolin paikalle (hautapaikka 212).
Tapaninen Paavo 28.7.1913-16.8.1941
Paavo Tapaninen oli 28-vuotias laivuri kirkonkylältä. Van-hemmat olivat maalari Heikki ja Saara Tapaninen. Kih-lattu oli morsian Ilma Jauhiainen. Paavo kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1927–1930. Vuosina 1932 ja 1934 hän teki koululaiva Suomen Joutsenella kaksi purjehdus-matkaa Atlantin ja Intian valtamerillä sekä Välimerellä käyden Egyptissä, Keski- ja Etelä-Amerikassa, Kapmaassa ja Australiassa. Hän palveli kansimatruusina myös tykki-vene Karjalalla ja Hämeenmaalla. Talvisodassa alikersant-ti, matruusi Tapaninen palveli Rannikkolaivastossa, Helsingin Laivastoaseman Täydennyspataljoonan 5. komppaniassa, ja jatkosodassa Turun laivastoaseman koulutuspataljoonan 2. komppaniassa ja osasto Virzeni-uksessa. Paavo kaatui 16.8.1941 Hangon rintamalla saa-ristossa Bromarvissa miinaräjähdyksessä. Hänet haudat-tiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 396).
Tuovinen Yrjö 22.3.1917-30.7.1944
Yrjö Tuovinen oli 27-vuotias liikeapulainen Maaningan Tuovilanlahdelta, syntyjään Varpaisjärveltä. Isä oli Fred-rik Tuovinen Varpaisjärveltä. Yrjö oli oppilaana Kiuru-veden yhteiskoulussa vuosina 1932–1933. Talvisodassa vänrikki Tuovinen palveli Jääkäripataljoona 3:n 2. komp-paniassa ja jatkosodassa Jalkaväkirykmentti 52:n 3. komppaniassa ja Jalkaväkirykmentti 57:ssä. Taistelupaik-koja olivat Summa, Näykkijärvi, Iso-Pero, Säiniö, Viipuri, Kolvasjärvi, Omelia, Tiiksjärvi-Kemijoki, Pismajoki ja Outajoki. Yrjö haavoittui vaikeasti 14.7.1944 Vuosalmella räjähtävästä luodista olkapäähän ja menehtyi haavoittu-neena 43. Sotasairaalassa. Hänet haudattiin Lapinlah-delle Varpaisjärven kirkon sankarihautaan (hautapaikka 24).
Vainoniemi Eino Johannes 5.6.1922-14.6.1944
Eino Vainoniemi oli 22-vuotias opiskelija kirkonkylältä. Vanhemmat olivat Valfrid ja Margareta Vainoniemi. Eino kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1934–38. Jatko-sodassa vänrikki Vainoniemi palveli Jalkaväkirykmentti 65:n 2. kranaatinheitinkomppaniassa ja Jalkaväkiryk-mentti 53:n kranaatinheitinkomppaniassa. Hän osallistui taisteluihin Kangasvaaran maastossa Kiestingin lohkolla. Eino haavoittui 14.6.1944 Kanneljärven Sahakylässä Vammelsuu-Taipale-asemien taistelussa ja menehtyi saa-miinsa haavoihin matkalla kenttäsairaalaan. Hänet hau-dattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan (hautapaikka 14).
Yletyinen Pekka Olavi 1.12.1919-21.1.1942
Olavi ”Olle” Yletyinen oli 22-vuotias merimies Iisalmesta, syntyjään Sortavalasta. Isä oli Petter Yletyinen. Olle kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1933–37. Jatkosodassa vänrikki Yletyinen palveli Jalkaväkirykmentti 8:n kranaa-tinheitinkomppaniassa ryhmänjohtajana. Taistelupaikkoja olivat Prolavaara, Läskelä, Mantsinsaari, Veskelys, Maa-selkä, Voitonkylä, Kutismajoki, Pyhäjärvi, Matrossa, Vilga, Petroskoi ja Gora. Olle haavoittui 8.1.1942 Goran kylän taistelussa Syvärin varrella ja menehtyi haavoihinsa 66. Sotasairaalassa. Hänet haudattiin Iisalmen vanhan hau-tausmaan sankarihautaan (hautapaikka 51).