Yhteiskoulun taulu

Takaisin

Yhteiskoulun Isänmaan puolesta -taulu on yläkoululla, Niemistenkatu 9. Taulun paljastustilaisuus oli itsenäisyyspäivänä 6.12.1964. Taulussa on 37 Kiuruveden kotiyhteiskoulussa/yhteiskoulussa koulua käynyttä oppilasta ja yksi opettaja. Oppilaista kolmasosa on muualta kuin Kiuruvedeltä.

Heide Rolf 3.4.1914-18.9.1942

Rolf Heide oli 28-vuotias toimistoapulainen Kuopiosta, syntyjään Myrskylästä. Perheeseen kuuluivat puoliso Alina ja 2 lasta. Vanhemmat olivat John ja Viola Heide Ryönänjoelta, äiti toimi opettajana Salmenkylän koulussa. Rolf Heide oli oppilaana Kiuruveden yhteiskoulussa vuosina 1925–31 ja kävi Portaanpään kansanopiston. Jatkosodassa hän palveli 13. Prikaatin 4. pataljoonan esikuntakomppaniassa ja 3. Prikaatin 13. komppaniassa. Sotilasarvoltaan hän oli alikersantti. Hän kaatui Krivillä sirpaleesta selkään. Haudattiin Kuopion Sankaripuistoon. (Hautapaikka 516)

Holopainen Heikki 13.10.1919-13.2.1940

Heikki Holopainen oli 20-vuotias maa- ja metsätaloustieteiden ylioppilas Sortavalan maalaiskunnasta, syntyisin Pielavedeltä. Naimaton, isä isännöitsijä Antti Holopainen Sortavalan osuusmeijerissä. Heikki Holopainen oli oppilaana Kiuruveden yhteiskoulussa vuosina 1930–35 valmistuen ylioppilaaksi v. 1938. Talvisodassa hän palveli 3. Prikaatin II pataljoonassa. Sotilasarvoltaan hän oli vänrikki. Hän kaatui Summan lohkolla taistelussa Munasuon pohjoisreunassa. Haudattiin Rääkkylän hautausmaahan. (Hautapaikka 40)

Huttunen Juho Antero 29.10.1913-20.12.1939

Antero Huttunen oli 26-vuotias maanviljelijä kirkonkylästä Mäenpäästä. Naimaton, isä maanviljelijä Joel Huttunen ja äiti kansakoulun opettaja Tyyne o.s. Tikkanen. Antero Huttunen suoritti keskikoulun Kiuruveden yhteiskoulussa vuosina 1923–29. Maanviljelyksen ohella hän harrasti partiopoikatyötä, oli Partiolippukunta Kiurun Poikien perustaja ja johtaja, mistä työstä hän sai Mannerheim-soljen. Hän harrasti vapaaehtoista maanpuolustustyötä ja kuului ensin suojeluskunnan poikaosastoon, myöhemmin Kiuruveden suojeluskuntaan ja toimi sitten poikaosaston johtajana. Hän oli myös paikallisen Sinimustat järjestön johtaja. Mieliharrastuksia olivat laulu ja urheilu. Hän suoritti reserviupseerikurssin Haminan reserviupseerikoulussa.

 

Talvisodassa Antero Huttunen palveli Kevyt osasto 13:n polkupyöräkomppaniassa. Sotilasarvoltaan hän oli vänrikki. Hän osallistui viivytystaisteluun Uuksussa ja myöhemmin joukkueenjohtajana Ruokojärvellä Patakukkulan valtaukseen, jolloin hän sai konekiväärisuihkun vatsaansa ja käteensä. Hän menehtyi haavoittumispäivänään 13. Kenttäsairaalassa Leppäsyrjän koululla. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 177)

Hynynen Kalle Petteri 4.3.1921-18.7.1945

Kalle Hynynen oli 24-vuotias kunnansihteeriharjoittelija kirkonkylästä. Isä Kalle Hynynen ja äiti Tyyne o.s. Kastarinen. Hän oli oppilaana Kiuruveden yhteiskoulussa v. 1938. Talvisodassa hänen joukko-osastojaan olivat Jääkäripataljoona 1 ja Jääkäripataljoona 4. Taistelupaikkoja Nietjärvi, Kokkari, Vilokki, Koirinoja, Pitkäranta, Salmi, Kaukjärvi, Tuulos, Aunus, Syväri, Äänislinna, Karhumäki, Lumbuusi. Jatkosodassa hän palveli Jääkäripataljoona 4:ssä kiväärijoukkueen johtajana. Taistelupaikkoja olivat Kokkari, Vilokki, Koirinoja, Valjärvi, Shemenski, Länsi-Syväri, Kuuttilahti, Kivennapa, Kuuterselkä, Pohjois-Suomi, Aittojärvi, Saukkojärvi. Sotilasarvoltaan hän oli luutnantti. Kalle Hynyselle myönnettiin 4. luokan vapaudenristi, 4. luokan vapaudenristi tammenlehvillä, 3. luokan vapaudenristi ja Jatkosodan muistomitali. Hän haavoittui 9.10.1944 Aittojärvellä Karhumäessä ja menehtyi Siilinjärven sotasairaalassa. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 372)

Hyvönen Juhan Pekka 4.9.1911-7.1.1940 (kuolinilm. kaatui 11.1.1940)

Pekka Hyvönen oli 28-vuotias tilallinen Hautajoen Kiurumäeltä. Naimaton, vanhemmat Pekka ja Saara Hyvönen. Hän oli oppilaana Kiuruveden yhteislyseossa vuosina 1922–24. Talvisodassa hänen joukko-osastonsa oli Jalkaväkirykmentti 39:n II pataljoona, 6. komppania. Taistelupaikkoja Uomaa, Ruhtinaanmäki, Pyhäjärvi. Sotilasarvoltaan hän oli korpraali. Kaatui Impilahden Lemetissä. Kaipaamaan jäivät äiti, 4 siskoa ja kasvattisisko. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 105)

Hämäläinen Vilho Olavi 17.12.1923-30.6.1944

Olavi Hämäläinen oli 20-vuotias puuseppä kirkonkylästä, syntyjään Iisalmesta. Naimaton, vanhemmat Frans ja Anni Hämäläinen. Hän oli oppilaana Kiuruveden yhteiskoulussa vuosina 1936–39. Jatkosodassa hän palveli Jalkaväenkoulutuskeskus 15:ssä ja 15. Prikaatin 2. komppaniassa ryhmänjohtajana. Hän oli mukana Syvärin asemataisteluissa. Sotilasarvoltaan hän oli korpraali. Hän kaatui Salmin Tulemajoella, ruumis jäi kentälle tai tuhoutui. Siunattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 334)

Ikäheimo Kalevi 1.5.1919-7.9.1941

Kalevi Ikäheimo oli 22-vuotias opiskelija Pielavedeltä. Naimaton, isä Emil Ikäheimo Kuopiosta. Hän oli oppilaana Kiuruveden yhteiskoulussa vuosina 1931–36. Jatkosodassa hän palveli Jalkaväkirykmentti 10:n 2. komppaniassa. Taistelupaikkoja Muolaanjärvi, Karisalmi, Tali, Rukajärvi. Sotilasarvoltaan hän oli sotamies. Hän haavoittui 7.9.1941 Rukajärvellä ja menehtyi haavoittuneena kenttäsairaalassa. Haudattiin Pielaveden hautausmaahan. (Hautapaikka 126)

Jauhiainen Tuure Tauno Ensio 7.3.1909-7.12.1939

Tauno Jauhiainen oli 30-vuotias kanttori-urkuri Pielavedeltä, syntyisin Koskenjoen Koskelta. Naimaton, vanhemmat Tuure Jauhiainen ja Hilma o.s. Hyvärinen. Hän kävi kansakoulun kirkonkylässä ja oli oppilaana Kiuruveden yhteiskoulussa vuosina 1920–21. Kanttori-urkuriksi hän opiskeli Viipurin kirkkomusiikkiopistossa vuonna 1931 ja suoritti laulunopettajakurssin Sibelius-Akatemiassa. Hän hoiti kanttori-urkurin virkaa Pielavedellä vuosina 1931–39.

 

Talvisodassa Tauno Jauhiainen palveli Jalkaväkirykmentti 39:n 7. komppaniassa. Sotilasarvoltaan hän oli alikersantti, musiikkiupseeri. Hän kaatui viikon kuluttua talvisodan alkamisesta Impilahden Uomaalla, Maisula-Koirinoja-tien risteyksessä. Viimeiset sanat, jotka aseveljet kuulivat hänen huuliltaan, olivat: ”Jumala isänmaata siunatkoon!” Hänen viimeisen lomansa toive oli, että jos paluuta ei ole, hänen omaisuutensa myydään ja tuloilla hankitaan kattokruunut Kiuruveden uuteen kirkkoon, jonka rakentaminen oli alkanut puukirkon palamisen jälkeen ennen talvisotaa. Hänen toiveensa toteutettiin. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan vanhan kirkon urkujen kohdalle. (Hautapaikka 50)

Kaikkonen Eino Antero 11.10.1911-17.1.1942

Eino Kaikkonen oli 30-vuotias sekatyömies Honkarannan Kytölästä. Perheeseen kuuluivat puoliso Maria o.s. Kumpulainen ja 2 lasta. Isä Paavo Kaikkonen, veli Lauri. Eino Kaikkonen oli oppilaana Kiuruveden yhteiskoulussa vuosina 1925–1931.

 

Talvisodassa hänen joukko-osastonsa oli Sissipataljoona 2:n 1. komppania, Jalkaväkirykmentti 64:n Kevyt kolonna, Täydennysjalkaväkirykmentti 8, joukkueenjohtajana ja lääkintäupseerina. Taistelupaikkoja olivat Laatokka, Uomaa, Pitkäranta. Jatkosodassa joukko-osasto oli Sissipataljoona 2:n 1. komppania. Taistelupaikkoja olivat Suomussalmi, Raate, Pitkäranta, Alalampi, Hämekoski, Rytty, Tohmajoki, Helylä, Kostamus, Porajärvi, Jänkäjärvi, Soutjärvi, Semsvaara, Juustjärvi, Stolpova. Sotilasarvoltaan hän oli lääkintäaliupseeri, kersantti. Hänelle myönnettiin 1. luokan vapaudenmitali. Hän kaatui Maaselän-Krivin taistelussa kranaatin sirusta rintaan. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 427)

Kastarinen Heikki 2.12.1922-16.6.1944

Heikki Kastarinen oli 21-vuotias opiskelija kirkonkylästä. Naimaton, vanhemmat liikkeenharjoittaja Kalle ja Anni Kastarinen (myöh. Kastari), joilla oli matkustajakoti ja valokuvaamo. Hän oli oppilaana Kiuruveden yhteiskoulussa vuosina 1934–40. Jatkosodassa hän palveli Jalkaväkirykmentti 39:n 3. komppaniassa, Jalkaväkirykmentti 8:n 1. komppaniassa, 15. Prikaatissa, joukkueenjohtajana ja taistelulähettinä. Taistelupaikkoja olivat Saarivaara, Jänisjoki, Mantsi, Pertjärvi ja Särkijärvi. Sotilasarvoltaan hän oli vänrikki. Haavoittui 28.7.1941 Mantsinsaaressa. Hänelle myönnettiin 2. luokan vapaudenmitali. Hän kaatui puolustustaisteluissa Länsi-Syvärillä. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 15)

Kastarinen Jouko Heimo 14.12.1920-29.10.1941 (myös Rytkyn taulussa)

Kastarinen Jouko

Jouko Kastarinen oli 20-vuotias ylioppilas Rytkyn Keljalta. Naimaton, isä Oskari Kastarinen. Hän kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1932–37 ja valmistui ylioppilaaksi Raudaskylän lukiosta v. 1940. Jatkosodassa Jouko Kastarinen palveli Kenttätykistörykmentti 1:n 8. patterissa tulenjohtajana. Taistelupaikkoja olivat Repola, Virta, Klyysinvaara, Kuutamalahti. Sotilasarvoltaan hän oli vänrikki. Hän kaatui Syvärillä, Kuuttilahdella, Kumsan kylän läheisyydessä. Viimeisen kirjeensä vanhemmilleen hän päätti sanoihin: ”Jääkäämme Jumalan haltuun. Hänellä on voima ja valta taivaissa ja maan päällä.” Muistokirjoituksessa häntä luonnehdittiin hiljaiseksi, vaatimattomaksi ja palvelevaksi. Suremaan jäivät äiti, isä, 5 veljeä ja 2 sisarta. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 115)

Keränen Viljo Heikki 29.8.1926-23.7.1944

Heikki Keränen oli 17-vuotias konttoriapulainen kirkonkylästä. Naimaton, isä Matti Keränen, poliisi, ja äiti Hilma. Hän kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1937-43. Jatkosodassa hän palveli Tykistön koulutuskeskus 3:ssa. Sotilasarvoltaan hän oli oppilas. Hän kuoli Riihimäen varuskuntasairaalassa, kuolinsyy oli muu kuin vihollistoiminnasta johtuva. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 411)

Kirves Emil Johannes 29.6.1906-21.7.1944

Emil Kirves oli 38-vuotias metsätyönjohtaja Iisalmesta, syntyisin Antreasta. Naimaton, isä Mikko Kirves. Hän oli oppilaana Kiuruveden yhteiskoulussa vuosina 1924–25. Jatkosodassa joukko-osastoja olivat Jalkaväkirykmentti 30:n 3. komppania, Erillinen pataljoona 24:n 2. komppania ja 21. Prikaatin 14. komppania. Sotilasarvoltaan hän oli alikersantti. Taistelupaikkoja olivat Kinnaslampi, Salmijoki, Kumsaniemi, Savastilan kylä ja Kuutamalahti. Hän haavoittui 22.5.1942 Viipurissa ja oli hoidettavana 1. Sotasairaalassa. Hän kaatui Liusvaarassa Ilomantsissa kranaatin sirpaleista päähän ja selkään. Ruumis jäi kentälle tai tuhoutui. Siunattiin Iisalmen vanhan hautausmaan sankarihautausmaalle. (Hautapaikka 77)

Kuonanoja Paavo 6.12.1916.-23.8.1941

Paavo Kuonanoja oli 24-vuotias opiskelija kirkonkylän Nurkkalasta. Naimaton, kasvatusvanhemmat Aukusti Kuonanoja, joka oli setä ja vaimonsa Katri. Paavo Kuonanoja kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1929–34 ja pääsi ylioppilaaksi Oulaisten yhteiskoulusta v.1939 keväällä. Hän suoritti asevelvollisuutensa Lappeenrannassa ratsuväkirykmentissä ja reserviupseerikurssin Kankaanpäässä.

 

Jatkosodassa Paavo Kuonanoja palveli Uudenmaan rakuunarykmentin 3. eskadroonassa. Sotilasarvoltaan hän oli kornetti. Taistelupaikkoja olivat Vellivaara, Tolvajärvi, Ägläjärvi, Vegarusjärvi. Hänelle myönnettiin 4. luokan vapaudenristi ja talvisodan muistomitali. Hän kaatui rajalla Suojärven Näätäojalla. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 218)

Kämäräinen Eino Alfred 28.4.1909-7.3.1940

Eino Kämäräinen oli 30-vuotias kotiteollisuusoppilas Kuolemajärveltä, syntyisin Kiuruvedeltä. Perheeseen kuuluivat puoliso Irja ja 1 lapsi. Hän kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1923–24. Talvisodassa Eino Kämäräinen palveli Erillinen Pataljoona 7:n 2. komppaniassa. Hän oli mukana Karjalankannaksen taisteluissa. Sotilasarvoltaan hän oli korpraali. Hän katosi 7.3.1940 Säkkijärven Nisalahdessa ja julistettiin kuolleeksi. Hänet siunattiin Urjalan sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 76)

Kärkkäinen Matti 11.11.1922-30.6.1944

Matti Kärkkäinen oli 21-vuotias tekniikan ylioppilas kirkonkylästä. Naimaton, vanhemmat kauppias Ambro ja opettaja Hilja Kärkkäinen. Isä kuoli v. 1934. Sisaruksia oli 8. Hän kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1933–38.

 

Jatkosodassa Matti Kärkkäisen joukko-osastoja olivat Jalkaväkirykmentti 52, Jalkaväen koulutuskeskus 16, Kenttätykistörykmentti 14, varusmiehenä ja Jalkaväkirykmentti 12, joukkueenjohtajana, aseupseerina ja lähettiupseerina. Taistelut, joihin hän otti osaa: Kollasjoki, Omelia, Bojaskoje, Ontrosenvaara, Pismajoki, Äänisen rannan puolustustaistelut, Vienankanavan puolustustaistelut, Hiisijärvi, Karjalankannas ja Ihantala. Sotilasarvoltaan hän oli vänrikki. Hänelle myönnettiin 4. luokan vapaudenristi ja talvisodan muistomitali. Hän kaatui Karjalankannaksella Ihantalan maastossa. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 5)

Kärkkäinen Niilo 4.9.1912-31.7.1941

Niilo Kärkkäinen oli 28-vuotias kauppa-apulainen Kannonkoskelta, syntyisin Kiuruveden kirkonkylästä. Naimaton, vanhemmat kirvesmies Juho ja Tyyne Kärkkäinen. Hän kävi keskikoulun Kiuruveden yhteiskoulussa vuosina 1925–29. Kouluaikana hän toimi aktiivisesti partiolaisissa Kiurun Pojissa. Asevelvollisena ollessaan hän suoritti Haminan reserviupseerikoulun kurssin. Hän toimi liikealalla useita vuosia ennen sodan puhkeamista.

 

Jatkosodassa Niilo Kärkkäinen palveli I Prikaatin 12. komppaniassa komppanianpäällikkönä. Taistelupaikkoja Pien-Pero, Suur-Pero, Viipurin maalaiskunta. Sotilasarvoltaan hän oli vänrikki. Hänelle myönnettiin 4. luokan vapaudenristi. Hän kaatui Rautjärven Metsäkylässä. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 117)

Kärkkäinen Vilho Olavi 9.2.1918-2.3.1940

Olavi Kärkkäinen oli 22-vuotias metsänhoitajaharjoittelija kirkonkylästä. Naimaton, vanhemmat Vilho ja Aada Kärkkäinen. Hän kävi kansakoulun kirkonkylässä ja keskikoulun Kiuruveden yhteiskoulussa vuosina 1930–36. Talvisodassa Olavi Kärkkäinen palveli Sissipataljoona 2:ssa konepistoolimiehenä. Sotilasarvoltaan hän oli korpraali. Hän osallistui mm. Aittojoen rintamataisteluihin Sissipataljoona 2:n lohkolla. Hän kaatui Suojärven Kuukkausjoella Pyöreämäen taistelussa. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 104)

Lappalainen Eino Aapeli 19.12.1908-20.2.1940

Eino Lappalainen oli 31-vuotias maanviljelijä Hautajoen Lappalasta. Perheeseen kuuluivat puoliso Helvi o.s. Tenhunen ja 2 lasta, vanhemmat Nikolai ja Inka Lappalainen. Eino Lappalainen kävi keskikoulun Kiuruveden yhteiskoulussa v. 1925 ja ryhtyi sitten hoitamaan isiltä perittyä kotitaloaan. Maamiehenä hän oli esimerkillinen ja toimi lisäksi useissa kunnallisissa luottamustehtävissä, mm. kunnanvaltuustossa ja huoltolautakunnassa. Sopuisan luonteensa vuoksi hän oli kaikkialla pidetty.

 

Eino Lappalainen suoritti asevelvollisuuden vuosina 1929–30. Hän kuului Kiuruveden suojeluskuntaan. Talvisodassa hän palveli Jalkaväkirykmentti 39:n III pataljoonan 9. komppaniassa ja osallistui taisteluihin Laatokan koillispuolella. Sotilasarvoltaan hän oli vänrikki. Ote kirjeestä: ”Nyt, kun joutaa vähän muutakin ajattelemaan kuin sotaa eli siis joukkueensa ja itsensä suojelemista ja vihollisen tappamista, tuntuu aivan ihmeelliseltä, että sitä vielä ehyen ja kauppakelpoisen nahkan sisällä hengittää. Varmaankin Korkeimman suojeluksesta se johtuu, sillä mm. Uuksujoella, Kotajärvellä ja Syskyjärvellä oli sellainen tuisku, että ihme oli, kun niin vähillä tappioilla pääsimme.” Hän haavoittui vaikeasti 6.2.1940 Impilahden Nietjärvellä ja menehtyi pari viikkoa myöhemmin kenttäsairaalassa. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 94)

Lappalainen Erkki Paavali 2.1.1917-13.3.1940

Erkki Lappalainen oli 23-vuotias konstaapeli kirkonkylästä. Naimaton, vanhemmat vanginvartija Paavo Lappalainen ja Augusta o.s. Pennanen. Hän kävi keskikoulun Kiuruveden yhteiskoulussa vuosina 1927–1934 ja suoritti Liikkuvan Poliisikomennuskunnan kurssin. Hän toimi kauppa-apulaisena Osuusliike Elon palveluksessa ja Liikkuvan poliisikomennuskunnan konstaapelina Helsingissä v. 1939. Luonteeltaan hän oli sävyisä, hiljainen ja rauhaa rakastava. Mieliharrasteena olivat urheilu, etenkin pesäpalloilu ja voimistelu. Asevelvollisuuden hän suoritti vuosina 1938–39, RUK v. 1938.

 

Talvisodan puhjettua Erkki Lappalainen ilmoittautui vapaaehtoisena palvelukseen ja hänet määrättiin Jalkaväkirykmentti 67:n III pataljoonaan, jonka mukana hän osallistui komppanianpäällikkönä Ylä-Sommeen, Säiniön, Karhusuon, Mustamäen ja Tammisuon taisteluihin. Sotilasarvoltaan hän oli vänrikki. Ote kirjeestä: ”Minulla on ikävä uutinen Sinulle. Komppaniamme joutui venäläisten pommikoneiden kohteeksi ja tässä pommituksessa meni paras toverini G. ihan viereltäni. Vaikka sattuukin näin kovia iskuja, on kaikki otettava rauhallisesti. Arvaat varmaan, miltä minusta tuntui menettäessäni siten parhaimman toverini- Mutta sitä suuremmalla halulla taistelemme viimeiseen veripisaraan saakka.” Lappalainen kaatui Viipurin Tammisuolla 13.3.1940 kranaatin täysosumasta 5 minuuttia ennen aselepoa. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 160)

Laukkanen Osmo Samuli 15.6.1922-19.4.1944

Osmo Laukkanen oli 21-vuotias opiskelija Keiteleeltä. Naimaton, isä kansakoulun opettaja Taavetti Laukkanen Keiteleen Porttilasta. Hän kävi Kiuruveden yhteiskoulua v. 1934. Jatkosodassa Osmo Laukkanen palveli Jalkaväkirykmentti 30:n 1. komppaniassa. Sotilasarvoltaan hän oli vänrikki. Taistelupaikkoja Sortavala, Vakoijärvi, Pyhäjärvi, Latva as., Uusiselkä, Uusiselkä-Syväri, Garvislovskaja, Gora Syvärin eteläpuolen torjuntataistelut ja asemasota, Kirvesjoki, Larinselkä, Muurmannin rata, Syvärin eteläpuoli. Hänelle myönnettiin 2. luokan vapaudenmitali ja päivää ennen kaatumista 4. luokan vapaudenristi. Hän kaatui vatsaan ammutusta räjähtävästä luodista Barangin lohkon Kusran maastossa, Sarolammen lounaispuoleisessa maastossa. Haudattiin Keiteleen hautausmaahan. (Hautapaikka 99)

Lämsä Simo 11.6.1909-5.8.1941

Simo Lämsä oli 32-vuotias agronomi Oulusta, syntynyt Kiuruveden Niemiskylässä. Perhettä olivat puoliso Paula ja 2 lasta, vanhemmat Eero ja Lotta Lämsä. Simo Lämsä kävi Kiuruveden kotiyhteiskoulua/yhteiskoulua vuosina 1920–1925, valmistui ylioppilaaksi Iisalmen Yhteislyseosta v. 1928 ja agronomiksi v. 1936. Asutushallituksessa hän toimi Oulun piirin asutustarkastaja vuosina 1935–38.

 

Talvisodassa Simo Lämsä palveli Erillinen pataljoona 21:ssä joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä. Hän haavoittui 24.2.1940 Uuraassa kiväärin luodista jalkaan. Jatkosodassa hänen joukko-osastonsa oli Jalkaväkirykmentti 53:n II pataljoona, lähettiupseerina, komppanianpäällikkönä. Taistelupaikkoja olivat Sohjana, Kokkosalmi ja Kiestinki-Saarijärvi. Sotilasarvoltaan hän oli luutnantti. Hänelle myönnettiin 4. luokan vapaudenristi. Hän menehtyi haavoittuneena Kiestingin Saarijärvellä. Haudattiin Oulun hautausmaahan. (Hautapaikka 119)

Manninen Yrjö Ilmari 17.11.1909 – 29.10.1941

Yrjö Manninen oli 31-vuotias maanviljelijä Pyhäjärven kirkonkylän Emoniemestä, Kotirannan talosta. Lapsuuskoti oli Ketolan talossa Niinimäessä. Tila oli lohkottu Turpeelasta. Perheeseen kuuluivat puoliso Vieno ja 2 lasta. Vanhemmat olivat Alfred ja Vieno Manninen Pyhäsalmesta.

 

Yrjö Manninen kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1922–28. Jatkosodassa hän palveli Jääkäripataljoona 6:n 2. komppaniassa. Sotilasarvoltaan hän oli ylikersantti, toimi joukkueenjohtajana. Taistelupaikkoja olivat Aittosilta, Tolvajärvi, Ilomantsi, Agläjärvi, Kuukkausjoki, Peurujoki, Melaselkä, Tolvajärvi, Yläjärvi, Aittojoki, Suojärvi, Ravanmäki, Onkamus, Olkkoila, Ylänenelkanjärvi, Muntjärvi, Karhumäki ja Kontupohja. Hän osallistui partiomatkoihin Stalinin kanavalle saakka. Hänelle myönnettiin 2. luokan vapaudenmitali. Hän kaatui Kontupohjassa kiväärin luodista otsaan. Haudattiin Pyhäjärven sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 145)

Markkanen Lauri 29.12.1917-23.2.1942

Lauri Markkanen oli 24-vuotias opettajakokelas Vieremältä, syntyjään Uukuniemeltä. Naimaton, isä kirkkoherra Matti Markkanen Vieremältä, äiti Aili Vieremältä. Lauri Markkanen kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1933–36. Opettajaseminaarissa oli seminaarien voimistelumestari ja Satakunnan piirin voimistelun B-sarjan mestari vuonna 1939. Hän kuului Rauman suojeluskuntaan.

 

Talvisodan aikana Lauri Markkanen palveli Jalkaväen koulutuskeskus 6:ssa ja oli reservialiupseerikoulussa sekä ilmasotakoulussa. Jatkosodassa hän palveli Täydennyslentolaivue 35:ssä. Hän suoritti sotilaslentäjätodistuksen ja Suomen lentomerkin v. 1941. Sotilasarvoltaan hän oli kersantti. Lauri Markkanen joutui lento-onnettomuuteen 23.2.1942 Villingin luona Helsingin edustalla, jolloin lentokone syöksyi jäähän. Hypättyään laskuvarjolla lentokoneesta hän sai murtumia ja aivovamman ja menehtyi Helsingin Punaisen Ristin sairaalassa. Haudattiin Vieremän sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 50)

Paasikivi Viljo Albert 20.1.1917-20.10.1941

Viljo Paasikivi oli 24-vuotias opiskelija kirkonkylästä, syntynyt Hollolassa. Naimaton, vanhemmat kansakoulunopettajat Frans Albert Paasikivi ja Hilda Selina o.s. Tikkanen. Hän sai päästötodistuksen kirkonkylän kansakoulusta v. 1929, keskikoulusta Kiuruveden yhteiskoulussa v. 1934 ja valmistui ylioppilaaksi Raudaskylän lukiosta v. 1937. Hän opiskeli Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa vuosina 1937–39. Hän oli Rautavaaran kirkonkylän kansakoulun v.t. opettaja lukuvuonna 1938–1939. Harrastuksena oli urheilu, ja hän oli Kiuruveden Jänteen aktiivinen jäsen. Hän kuului Kiuruveden suojeluskunnan poikaosastoon ja myöhemmin Kiuruveden Suojeluskuntaan. Hän oli taitava pikakirjoittaja.

 

Asevelvollisuutensa Viljo Paasikivi aloitti Mikkelissä 9.9.1939, ja siirtyi sotarintamalle 15.12.1939 palvellen Sissipataljoona 2:ssa Tolvajärven ja Aittojoen suunnalla talvisodan loppuun. Asevelvollisuuden hän suoritti loppuun maaliskuussa 1941. Jatkosodassa hän palveli Kevyt Osasto 2:n konekiväärikomppaniassa ryhmänjohtajana Repolan-Rukajärven suunnalla. Taistelupaikkoja olivat Tolvajärvi, Ägläjärvi, Aittojoki, Repola-Virrat, Lupasalmi, Klyysivaara, Kuutamalahti ja Rukajärvi. Sotilasarvoltaan hän oli alikersantti. Hän kaatui partiokahakassa Rukajärven Ontrosenvaaran maastossa. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 237)

Parviainen Heikki Valtter 7.9.1923-30.6.1944

Heikki Parviainen oli 20-vuotias opiskelija kirkonkylältä, syntynyt Pyhäjärvellä. Naimaton, isä Juho Parviainen. Hän kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1939–1942. Jatkosodassa Heikki Parviainen palveli Jalkaväkirykmentti 45:n 8. komppaniassa. Sotilasarvoltaan hän oli alikersantti. Hän haavoittui 28.6.1944 Käsnäselässä ja menehtyi 29. Kenttäsairaalassa. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 4)

Pikkarainen Lauri Veikko 10.8.1913-4.10.1941

Lauri Pikkarainen oli 28-vuotias maaanviljelijä Niemiskylästä. Naimaton, isä Paavo ja äiti opettaja Olga Pikkarainen Nilsiän Koistilasta. Hän kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1925–32. Talvisodassa hän palveli Jalkaväkirykmentti 69:n 7. komppaniassa ja jatkosodassa 21. Prikaatin ja 3. Prikaatin 3. pataljoonassa sekä Jalkaväkirykmentti 51:n 3. komppaniassa. Taistelupaikkoja olivat Kollaanjoki, Aunuksen Karjala, Äänislinna Pälkjärvi, Harlu, Laatokan saaristo, Sortavala, Aunus ja Petroskoin eteläpuoli. Sotilasarvoltaan hän oli vänrikki. Hänelle myönnettiin talvisodan muistomitali. Hän haavoittui 28.9.1941 vaikeasti Aunuksessa ja menehtyi 38. Kenttäsairaalassa. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 125)

Remes Erkki Robert Aleksanteri 24.11.1910-12.12.1939

Erkki Remes oli 29-vuotias kassanhoitaja Kuopiosta, syntyisin Kiuruvedeltä. Perheeseen kuuluivat puoliso Elma Kaarina o.s. Aula ja 1 lapsi. Lapsuusperheeseen kuuluivat vanhemmat opettaja Antti ja Anna Kaisa Remes sekä sisar. Isä toimi opettajana ensin Sulkavan, sitten Honkarannan koululla. Käytyään 5 luokkaa Kiuruveden yhteiskoulua Erkki Remes jatkoi opintojaan Raahessa. Asevelvollisuusaikansa loppuvaiheessa hän suoritti Haminan reserviupseerikoulun kurssin. Hän kuului Kiuruveden ja Raahen suojeluskuntiin. Hän toimi kassanhoitajana useilla rakennustyömailla, ja syksyllä 1939 hän ryhtyi opiskelemaan Kuopion teollisuuskoulussa. Hänen tunnuslauseensa oli: ”Ken vaivojansa vaikertaa, on vaivojensa vanki. Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit’ ei hanki.” Hän kuului suojeluskuntaan.


Talvisodassa Erkki Remes palveli Jalkaväkirykmentti 27:n II pataljoonan 4. komppaniassa osallistuen Suomussalmen taisteluihin. Sotilasarvoltaan hän oli vänrikki. Aseveljien mukaan hän oli peloton ja urhoollinen upseeri, joka esimerkillään valoi rohkeutta miehiinsä. Hän kaatui vastahyökkäyksessä, Suomussalmen kirkonkylää vallatessa, mennessään käteen haavoittuneena sidontapaikalle. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 178)

Ronkainen Kauko Johannes 13.6.1916-14.7.1944

Kauko Ronkainen oli 28-vuotias kauppias Pyhäjärveltä. Naimaton, isä Martti Ronkainen. Hän kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1928–32. Talvisodassa hän palveli Polkupyöräpataljoona 7:n 1. komppaniassa ja jatkosodassa Jääkäripataljoona 6:ssa ja Jääkäripataljoona 3:ssa. Hän kävi sähkötyskursseja ja palveli radioryhmänjohtajana. Sotilasarvoltaan hän oli ylikersantti. Taistelupaikkoja olivat Ägläjärvi, Kangasvaara, Aittojoki, Tolvajärvi, Vegarus, Suojärvi, Onkamus, Olkkoila, Mundjärvi, Kontupohja, Perälahti, Karhumäki, Putkivaara, Yläjärvi, Ravanmäki, Ylänelkanjärvi, Summa, Kontupohja ja Mäenselkä. Hän jäi vangiksi 11.12.1939 Korpiselän Kangasvaarassa ja haavoittui pistosta oikean puolen vatsan sivun läpi, mutta palasi sotavankeudesta 20.4.1940. Hänelle myönnettiin 2. luokan vapaudenmitali. Hän kaatui Äyräpään Vuosalmessa. Haudattiin Pyhäjärven sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 64)

Ruotsalainen Jussi Gunnar 11.9.1916-27.2.1940

Gunnar Ruotsalainen oli 23-vuotias kanslisti kirkonkylästä. Naimaton, vanhemmat vaatturi Pekka Ruotsalainen ja Augusta o.s. Svärd. Hän kävi keskikoulun Kiuruveden yhteiskoulussa vuosina 1928–1933, palveli kauppa-apulaisena vuosina 1933–37 ja Kiuruveden piirin nimismiehen kanslistina vuodesta 1938 lähtien. Harrastuksena olivat voimistelu ja urheilu, erityisesti hiihto, suunnistus ja pesäpalloilu. Poikavuosinaan hän oli innokas partiolainen. Luonteeltaan hän oli vaatimaton, tunnollinen, reipas ja ystävällinen. Hän kuului suojeluskuntaan.

 

Talvisodassa Gunnar Ruotsalainen palveli joukkueenjohtajana Jalkaväkirykmentti 67:n III pataljoonassa, johon hän liittyi vapaaehtoisena sanouduttuaan irti siviilitoimestaan. Taistelupaikkoja olivat Karjalankannas, Viipuri ja Luurinmäki. Sotilasarvoltaan hän oli vänrikki. Hän kaatui Viipurin maalaiskunnan Luurinmäessä. Komppanian ollessa lähdössä vastahyökkäykseen leirialue joutui lentopommitukseen, jolloin hän sai pomminsirpaleen otsaansa. Aseveljien mukaan hän oli rohkea upseeri. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 445)

Ruotsalainen Kauko Aleksanteri 8.9.1914-5.12.1941

Kauko Ruotsalainen oli 27-vuotias leipuri Helsingistä, syntyisin Hautakylästä. Perheeseen kuuluivat puoliso Elina ja 1 lapsi, isä Pekka Ruotsalainen. Hän kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1926–28. Talvisodassa Gunnar Ruotsalainen palveli Jalkaväkirykmentti 11:n 3. konekiväärikomppaniassa. Taistelupaikkoja olivat Kaukjärvi, Hatjalahti, Uuras, Ylä-Sommee, Piispansaari ja Repola. Jatkosodassa joukko-osasto oli Jalkaväkirykmentti 26:n 2. konekiväärikomppania. Taistelupaikkoja olivat Himmoinmäki, Kuurmanpohja, Suokunnaanjärvi, Ihantala, Peronkorpi, Vääräkoski, Säiniö, Markkila, Villavaara, Petojärvi, Viitanen, Viksjoki, Pyhänemi, Palovina, Elmusjärvi, Kumsa ja Karhumäki. Sotilasarvoltaan hän oli korpraali. Hän kaatui Karhumäen valtauksessa kiväärin luodista oikeaan lapaan. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 363)

Rönkkö Veikko Armas 26.6.1918-1.3.1940

Veikko Rönkkö oli 21-vuotias maa- ja metsätaloustieteiden ylioppilas kirkonkylän Lehonkaarteesta. Naimaton, isä Kustaa Rönkkö. Hän oli oppilaana Kiuruveden yhteiskoulussa vuosina 1929–1935. Talvisodassa Veikko Rönkkö palveli Jalkaväkirykmentti 21:n III pataljoonan 3. konekiväärikomppaniassa. Sotilasarvoltaan hän oli kornetti. Hän kaatui Metsäpirtin Taipaleella. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 93)

Sampo Eero Oskari 2.5.1925-20.8.1944

Eero Sampo oli 19-vuotias koneenkäyttäjä Alastarosta. Naimaton, isä Oskari Sampo. Hän kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1937–1940. Jatkosodassa Eero Sampo palveli Jalkaväkirykmentti 35:n 6. komppaniassa. Sotilasarvoltaan hän oli sotamies. Hän osallistui Ihantalan ratkaisutaisteluihin ja Hautalan puolustustaisteluihin. Hän kaatui Viipurin maalaiskunnan Vakkilassa sirpaleista selkään. Haudattiin Loimaalle Alastaron hautausmaahan. (Hautapaikka 125)

Simojoki Lauri Elias 28.1.1899-25.1.1940

Elias Simojoki oli 41-vuotias Kiuruveden seurakunnan kappalainen, pastori, syntyjään Rautiosta. Perheeseen kuuluivat puoliso Anna-Liisa o.s. Kotivuori ja 1 lapsi, Lauri Aunus. Vanhemmat lääninrovasti Niilo Iisakki Simelius ja Sofia o.s. Snellman. Simojoki valmistui ylioppilaaksi Oulun lyseosta v. 1918. Hän opiskeli Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa, suoritti teologisen tutkinnon v. 1923 ja vihittiin samana vuonna papiksi. Hän toimi ylimääräisenä pappina Kiuruvedellä vuosina 1925–26, Iisalmessa 1926–27 ja Kemissä 1928. Kiuruveden yhteiskoulun uskonnon opettajana hän toimi vuosina 1929–38. Hän teki keväällä 1930 matkan Egyptiin ja Palestiinaan. Hän oli Akateemisen Karjala-Seuran perustajajäsen ja valajäsen n:o 1, toimi IKL:n kansanedustajana vuosina 1933–1939, Sinimustat -järjestön johtajana vuosina 1933–1936 ja Mustapaita-järjestön päällikkönä vuosina 1937–1940. Erikoisharrastuksena oli kalastus. Olemukseltaan Simojoki oli tulinen isänmaanystävä ja kansallinen taistelija, vilpitön kristitty, soturi, pappi ja veli.

 

Elias Simojoki osallistui v. 1918 vapaussodan taisteluihin Oulussa, Aunuksen retkeen v. 1919 ja Karjalan vapaustaisteluun v. 1921. Kun ylimääräiset harjoitukset syksyllä 1939 alkoivat, hän ilmoittautui vapaaehtoisena sotilaspappina armeijan käyttöön. Vähän ennen sotaa hänet siirrettiin Jalkaväkirykmentti 39:n sotilaspastoriksi. Rykmentissä palvelivat Kiuruveden miehet, ja Elias Simojoki oli onnellinen saadessaan käydä seurakuntalaistensa rinnalla osallistuen myös taisteluihin ja liikkuen pitkin ketjua tovereitaan rohkaisten ja haavoittuneita hoitaen. Päivä, jolloin hän ensi kerran kohtasi kiuruvetisten miesten rinnalla vihollisen, oli hänelle sodan raskain. Kun ankaran tulikasteen saatuaan miehet palasivat illalla 4.12.1939 telttoihinsa, todettiin että neljättäkymmentä Kiuruveden miestä oli kaatunut tai kadonnut. Taistelussa rohkeaakin rohkeampi Elias Simojoki itki nyt ääneensä menetettyjä miehiä.

 

Sotilasarvoltaan Elias Simojoki oli korpraali. Hän kaatui Impilahdella, Laatokan jäällä Koirinojan lahdella lähellä Konnunsaarta, kun hän hiihti lopettamaan haavoittuneen hevosen ja palatessaan joutui vihollisen ampumaksi. ”Hän ei tuntenut pelkoa, vaan läksi kernaasti sinne, missä luodit vihelsivät, noutaakseen jonkun, joka oli kaatunut kasvoilleen lumihankeen.” (Håkan Mörne: Kunnian latu). Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan vanhan kirkon saarnastuolin paikalle. (Hautapaikka 212)

Tapaninen Paavo 28.7.1913-16.8.1941

Paavo Tapaninen oli 28-vuotias laivuri kirkonkylästä. Naimaton, vanhemmat maalari Heikki ja Saara Tapaninen. Kihlattu morsian Ilma Jauhiainen. Paavo Tapaninen kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1927–1930. Vuosina 1932 ja 1934 hän teki koululaiva Suomen Joutsenella kaksi purjehdusmatkaa Atlantin ja Intian valtamerillä sekä Välimerellä käyden Egyptissä, Keski- ja Etelä-Amerikassa, Kapmaassa ja Australiassa. Hän palveli kansimatruusina myös tykkivene Karjalalla ja Hämeenmaalla. Talvisodassa hän palveli Rannikkolaivastossa, Helsingin Laivastoaseman Täydennyspataljoonan 5. komppaniassa, jatkosodassa Turun laivastoaseman koulutuspataljoonan 2. komppaniassa ja osasto Virzeniuksessa. Sotilasarvoltaan hän oli alikersantti, matruusi. Hän kaatui Hangon rintamalla saaristossa Bromarvissa miinaräjähdyksessä. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 396)

Tuovinen Yrjö 22.3.1917-30.7.1944

Yrjö Tuovinen oli 27-vuotias liikeapulainen Maaningan Tuovilanlahdelta, syntyjään Varpaisjärveltä. Naimaton, isä Fredrik Tuovinen Varpaisjärveltä. Hän oli oppilaana Kiuruveden yhteiskoulussa vuosina 1932–1933. Talvisodassa Yrjö Tuovinen palveli Jääkäripataljoona 3:n 2. komppaniassa ja jatkosodassa Jalkaväkirykmentti 52d:n 3. komppaniassa ja Jalkaväkirykmentti 57:ssä. Sotilasarvoltaan hän oli vänrikki. Taistelupaikkoja olivat Summa, Näykkijärvi, Iso-Pero, Säiniö, Viipuri, Kolvasjärvi, Omelia, Tiiksjärvi-Kemijoki, Pismajoki ja Outajoki. Hän haavoittui vaikeasti 14.7.1944 Vuosalmella räjähtävästä luodista olkapäähän ja menehtyi haavoittuneena 43. Sotasairaalassa. Haudattiin Lapinlahdelle Varpaisjärven kirkon sankarihautaan. (Hautapaikka 24)

Vainoniemi Eino Johannes 5.6.1922-14.6.1944

Eino Vainoniemi oli 22-vuotias opiskelija kirkonkylästä Naimaton, vanhemmat Valfrid ja Margareta Vainoniemi. Hän kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1934–38. Jatkosodassa Eino Vainoniemi palveli Jalkaväkirykmentti 65:n 2. kranaatinheitinkomppaniassa ja Jalkaväkirykmentti 53:n kranaatinheitinkomppaniassa. Sotilasarvoltaan hän oli vänrikki. Hän osallistui taisteluihin Kangasvaaran maastossa Kiestingon lohkolla. Hän kaatui Kanneljärven Sahakylässä taistelussa Vammelsuu-Taipale-asemissa saamiinsa haavoihin, matkalla kenttäsairaalaan. Haudattiin Kiuruveden sankarihautausmaahan. (Hautapaikka 14)

Yletyinen Pekka Olavi (Olle) 1.12.1919-21.1.1942

Olle Yletyinen oli 22-vuotias merimies Iisalmesta, syntyjään Sortavalasta. Naimaton, isä Petter Yletyinen. Hän kävi Kiuruveden yhteiskoulua vuosina 1933–37. Jatkosodassa Olle Yletyinen palveli Jalkaväkirykmentti
8:n kranaatinheitinkomppaniassa ryhmänjohtajana. Sotilasarvoltaan hän oli vänrikki. Taistelupaikkoja olivat Prolavaara, Läskelä, Mantsinsaari, Veskelys, Maaselkä, Voitonkylä, Kutismajoki, Pyhäjärvi, Matrossa, Vilga, Petroskoi ja Gora. Hän haavoittui 8.1.1942 Goran kylän taistelussa Syvärin varrella ja kuoli 66. Sotasairaalassa. Haudattiin Iisalmen vanhan hautausmaan sankarihautaan. (Hautapaikka 51)